enkeli vai Fenix-lintu?! ”Ei voi olla totta!”, huudahdin. ”Heiiiii, sähän olet se tyttö Pohjois-Haagasta. Bussista.”, sain vastauksen leveästi hymyilevältä pojalta. Tuttu virnistys. Mun silmissä komistus oli n.15-18vuotias, mutta todellisuudessa muutaman vuoden yli 50. Mies. Parhaassa iässä. Oli sellainen päivä, kun…
Kotipihan unikot. Alkukesän juhlat. Ne ovat ihania. Vuoden ensimmäiset leudot tuulet. Vihreän eri sävyt. Sielun sopukoiden täyttävä väriloiste ja huumaavat tuoksut. Tuomesta sireeniin, vastaleikattu nurmi ja kostea iltausva. Pihapatiolla tanssimista. Raikkaassa ilmassa laulamista. Ilta-auringon värjäämä taivas ja odottava, uuden syntymistä…
On. Elämä on todellista vuoristorataa. Tällä hetkellä(kin). Jarrumies Matona olisi helppoa. Sehän on fyysistä menoa. Jihaa. Tunteet jylläävät. Ja siinä sitä mennään. Ilman pienintäkään hidastusta. Argh. Vanhan irtipäästämistä ja uuden, tuntemattoman vastaanottamista. Lapsuutta/nuoruutta olisi kiva vielä vähän jatkaa. Ja minä…
Elämä on kuin tippaleipä. Siis makeaaaa..... ”Gin tonic, eiku Jin toonic, vähän niin kuin ruotsalaisittain”, pyysin baaritiskiltä ja tirskuin omaa vitsikkyyttäni. Oli menossa vappubrunssin jälkimainingit kauniin puuhuvilan alabaarissa. Huomaamattani, huojuin ilman seuruettani kirpakka, harkittuun humalaan johtava lasi kädessäni. Harjoitin mustien…
Katsoin uuden vuoden toivotus kuvaani. Lämpöä, kotoilua, valoa ja arkea. Silmäni kostuvat ja mieleni hiljenee. Se on siinä. Mun allekirjoitus. Minun nimeni. Ja se sisältää elämäni. Menneen, nykyisen ja tulevan. Myllerrystä, kaaosta, muutosta ja uudelleen syntymistä. Sitä on nyt ilmassa,…
Tasan kaksi vuotta sitten, 26.12.2012 tapaninpäivänä, aloitin kirjoittamaan blogiani. Tilanteeni oli hivenen erilainen kuin nykyisin. Kaikin puolin. (kts. minä, Meku50v) Nyt istun taas samalla tuolilla, saman pöydän ääressä, samassa huoneessa, mutta eri tietsikka edessäni. Ja todellakin, olen aivan eri moodissa…
laitoin vähän kesäkuvaa God Jul toivotuksin.... Ja tapahtui niinä päivinä…. Se oli tässä joulun alla. Yksi ilta, kun olin kaupassa. Kärryostoksilla. Nykyään aika harvinaista, sillä ruokakuntaamme kuuluu yleisesti kaksi. Tai kolme, jos Lilly lasketaan mukaan. Pärjään ”perässä vedettävällä” tai kannettavalla…
Piparitaikinapaketit odottavat tiskipöydällä. Tomusokeri, väripurkit ja karamellit ovat sikin sokin kaapin päällä. Mallit (lehdistä), muotit ja mielikuvat mekastavat keskenään. Perinteistä, glamuuria vai eläintarha. Mikä on pipariteemamme.. Perinteistä. Tänä vuonna ehkä vieläkin vahvemmin, juurevammin. On tarvetta ammentaa tutusta ja turvallisesta. Sydämet,…
Mielenrauhaa ja tajunnanvirtaa ”Sinulla on ymmärryksen lahja”. Mitä, mullako. Noin ajattelin, kun kuulin laihan, tupakalta tuoksuvan naisen niin minulle sanovan. Olin tullut pyhimpään, tulevaisuutta valaisevaan paikkaan. Olin kädestäennustajan eteisessä. Oikeasti huoneisto oli pieni, arjen sotkema ja Mechelininkadun äänten sumentama vanhan…
”Mä en tajua mihin olen sen laittanut”, ajattelin. Oli se aika päivästä, kun piti ottaa biffipaketti jääkaapista huoneenlämpöön pehmiämään. Etsin koko jääkaapin. Jopa takarivin purkkien, hillojen ja pesto ym. mössöjen takaa. Katsoin pakastimen, roskiksen ja niinisen kauppakassin. Nada. Löysin kauppareissun…