skip to Main Content

Ymmärryksen lahja

Mielenrauhaa ja tajunnanvirtaa

”Sinulla on ymmärryksen lahja”.

Mitä, mullako.

Noin ajattelin, kun kuulin laihan, tupakalta tuoksuvan naisen niin minulle sanovan.

Olin tullut pyhimpään, tulevaisuutta valaisevaan paikkaan. Olin kädestäennustajan eteisessä.

Oikeasti huoneisto oli pieni, arjen sotkema ja Mechelininkadun äänten sumentama vanhan naisen koti.

Näin hän kuitenkin minua tervehti, silloin, vajaat 20 vuotta sitten.

Edelleenkin ajattelen ja sanon; ” mä en ymmärrä..”.

”Kyllä sinä olet voimakas

sanovat ihmiset joskus minulle.

Ja minä ajattelen

kaikkea mitä on tapahtunut

–          ehkä

minä olen voimakas.

Niin kai se sitten on

minä kai sitten olen voimakas.

Voimakkaat eivät taivu.

He katkeavat

ja murtuvat”.

-Tikkanen, M. Vuosisadan rakkaustarina, 1978, TAMMI

Lukeminen auttaa.  Siis jos vain mielenmyllerryksiltään kykenee.

Etunaapuri suositteli Bruce Fisherin teosta (Rebuilding –when your relationship ends) – Jälleenrakennus.

Sain sen lainaksi FB kaverilta. Teatterilippujen kera.

Takanaapuri kertoi Don Miguel Ruizin (The Four Agreements) viisaista sanoista, Neljä tietä vapauteen.

Isoveli sanoi sen olevan kirjakaupan tilauskamaa. Tilasin sen pikkukaupunkiimme.

Kaverinkaverin kautta minulle tuli lounasvieraita.

Kuulin Marianna Stolbowin kirjasta Erosta eteenpäin.

Lapsuuskaveri kertoi saaneensa lahjakirjan, joka oli tuo samainen. Sain sen stadissa kahvin ääressä.

Itse tutustuin taas Tove Janssoniin, pokkarina ilmestyneeseen, Näkymätön lapsi ja muita tarinoita.

Hassua, että se löytyy Akateemisen lastenosastolta. Tosi hassua. Selvää matskua aikuisille.

Tosin meidän N:kin muisti  Hattivattien salaisuuden.

Näin aikuisena sen jujun vasta hiffaakin.

Mutta eniten taidan olla innostunut Anna-Liisa Härkösestä, Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia.

Sen näin onnibussissa, kanssamatkustajalla. Täysin tuntemattomalla.

”Maailmasta löytyy sekin ihmisryhmä, joka ei ”alennu riitelemään” ollenkaan.

Se, ettei suostu riitelemään, on pahin hylkäämisen muoto. Kun toinen vain kääntää

selkänsä ja lähtee, ei mitään toivoa enää ole. Toivotan siis voimia teille, kaikki

riitelemättömät, jotka tönötätte mykkinä norsunluutorneissanne.

Siellä voi tulla ajan mittaan hyvinkin yksinäiset oltavat.

Meille rehellisille rettelöitsijöille on sitä vastoin koko maailma avoinna.

Aina löytyy tilaa sille, joka kykenee saamaan aikaan kunnon tappelun”.

– Härkönen, A-L,Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia, Riitelemisen aakkosia, 2011, Otava

Jälkeen järkytyksen, menin rikki. Helt o hållet.

Sain ympäristöltäni silti kuulla olevani vahva.

Mitä, minäkö ja pas..t, ajattelin. Taisi Märttakin.( vrt.runo)

Tapailin tuttuja, juttelin, itkin, kävelin,ikävöin, nukuin, valvoin, vatvoin, valitin, syytin, surin, luin, kuuntelin. Kävin läpi tunteitani, tahdoin tai en.

Ja nauroin ja nauran. Olen taas löytänyt ilon. Ja huumorin.

Tajuan myös, etteivät toisen sanat/teot, toisen päätökset, toisen tunteet ja toisen mieli

ole minun tai minua vaan ainoastaan hänen.

Vaikka hän olisi ollut minulle läheinen ja rakas.
Oletettu sielunkumppani. Minun oli oletus, mutta se oli vain minun tunteeni.

Ehkä minulla onkin se kauan sitten sanottu ymmärryksen lahja.

Mutta nyt sen vasta ymmärsin.

Back To Top