” Mä rakastan nähdä sun naaman”, huikkasi tytär ja kapsahti kaulaani, kun sattumalta Aleksilla kohdattiin. Se tuli kreivin aikaan. Tapahtui aiemmin. Mäkelänkadulla oli bussi. Se oli just vilkuttanut tulevansa pysäkille, kun olin askelia kiirehtinyt ja kättäni heilauttanut. Katsekontakti…
Se oli se päivä, kun taas eksyin. Löysin kerrankin oikean sisäänkäynnin, onnistuin käytävän valinnassa ja ulkopolku vei juuri sinne minne halusin. Takaisin tullessani pullistelin itsevarmuutta. Valitsin väärän kerroksen, lyhyen läntän hissin ja lohduttuman oviaukon, josta pääsi vain ulos tai ylös…
"Hei, olet sä..." " Joo, ja sä..." Naurua, halaus, ihmettelyä ja iloa. Se oli yllättävä kohtaaminen kuulaana syysaamuna. Helsingissä, lehtien peittämällä kadulla. Me oltiin stadilaisia. Nyt ja aina. Kuulumiset. Menneet ja nykyiset. Ilman sen kummempaa keimailua tai kuorrutusta. Mitäs…
" Miten voi ollakin näin kaunista." " Katso noita puita. Ihan kuin antaisivat kaikkensa ennen kuin pudottavat lehtensä." " Niin kai ne antavatkin. Nuo värit, valot ja varjot. Tämä lämpö ja aurinko. Ihanaa kun saadaan siitä nauttia." Tätä rataa jutusteltiin…
" Tuletko huoltoon silloin ja silloin. Soitan ensi viikolla." "Okey, mutta konsultoin ensin lähipiiriä ja vähän tutkailen tilannetta....." huomaan vastaavani. Siis harkitsen...ihan uutta minua. " Katsotaan sitten mitä päätät; vahinkojen korjausten lisäksi myös huolto ja uudet renkaat. Osa menee vakuutukseen…
Aikainen lintu madon nappaa. Sanotaan. Pitänee paikkansa, vaikka ei mulla. Aikaiset aamut. Siis sellaiset, jolloin kello soi ennen kuutta. Ei mun juttu, huh, ei ollenkaan mun juttu. Muutamaa kesäaamupoikkeusta lukuunottamatta. Siihen aikaan en näe, kuule tai haista mitään. Saatikka sitä…
Siis mitä hemmettiä. Postia. Ylipäätään postia eikä vain mainoksia. Avaan ....plääplääpläää ja korvauspäätös summana 85eur. Korvauspäätös? Saanko rahaa? Juu, en. Helsingin kaupungin pysäköintivalvoja ja pysäköintipalvelut ovat tehneet korvauspäätöksen, jossa vaativat minulta maksua auton siirrosta. Muistan keissin. Tai sen tunteen, kun…
" Laitetaaks tinderit päällä ja katsotaan mitä tulee mulle ja sit sulle." " Täh, eiks, meidän pitänyt nähdä vain näin..." " Joo, mutta voidaanhan me vähän tsekkaa mitä tässä lähistöllä pyörii.", ja daamin silmät tapittivat kännykkää ja peukalo viuhtoi. "…
"Saat sen lainaksi, mutta et sitten hävitä. Se on isäni tekemä ja käyttämä. Paljon ei hältä jäänyt, mutta tämä jäi. Et sitten hävitä sitä." Niin ne mielessä kaikuvat. Oman isäni sanat. Lempeän päättäväiset. Lähemmäs 25 vuotta sitten. Ehkä enemmänkin. Ja…
Sieltä se tuli. Betonisen kukkaruukun takaa. Stadin Baanalla. Yllättäin. Veikeästi keinuen. Ennen kello seitsemää. Arkiaamuna. Hymyilin. Hidastin ja yksin naurahdin. Ihan ääneen. Siis koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan. Taisin samalla hymyillä vähän kaikille kuluvan kesän tapahtumille. Ihanille. Sovituille…