skip to Main Content

Tinder osa II

” Laitetaaks tinderit päällä ja katsotaan mitä tulee mulle ja sit sulle.”

” Täh, eiks, meidän pitänyt nähdä vain näin…”

” Joo, mutta voidaanhan me vähän tsekkaa mitä tässä lähistöllä pyörii.”, ja daamin silmät tapittivat kännykkää ja peukalo viuhtoi.

” Siis, mulla ei ole vieläkään mitään Tinderiä, että sorry. Meenkö tilaa…”, yritin.

“Joo, mee vaan. Gt ja mä tsekkaan meille seuralaiset!”. Känny kiinnosti. Omaan kotiin oli n 100km eli täällä oli uudet apajat. Kuulemma.

 

Tapasin toisen ystävättäreni. Oikein kukoisti. Oli todella kauniin ja tasapainoisen tuntuinen.

Kaikin puolin tyytyväisen oloinen Osa, mutta vain osa, johtui onnesta. Ei nyt ihan rakastunut, ainakaan vielä, mutta hän oli onnellinen.

Kertoi arjestaan ja  juhlastaan, jonka huipennus on saunailta  kumppanin kanssa ja olut puoliksi. Hän oli tyytyväinen.

Entinen ns jetsetgirl. Edelleen näyttävä ja huoliteltu. Mutta nyt itselleen. Oli tullut aika, jolloin kumppani ei ollut tarve vaan vapaavalinta.

Se oli jälkeen monen, monen odotuksen, pettymyksen ja tindertreffin. Nyt oli tavannut mukavan miehen. Sellaisen, jonka seurassa oli hyvä olla.

Tiesi mitä oli tulossa. Ei ainakaan kukkia. Mutta mitä niistä. Kun sen tiesi. Silloin voi kukat ostaa itsekin. Mies löytyi Tinderistä. Anyway.

 

” Mä en tajua mikä mussa on vikana. Nuoret miehet ovat kiinnostuneita. Ovat aktiivisia ja kivoja, mutta kun pitäis tavata, on jos jonkinmoista selitystä.

Esteitä tai estoja, haluja ja pelkotiloja. Halutaan vain nähdä ja jos sanoo joo, niin ihmetellään miksi en halua jotain vakavampaa. Ja jos haluan sitä, olen ripustautuja tai jotain. Noin tai näin, niin jotenkin menee pieleen. Yksi fake on kiinni jäänyt ja oharitreffejä on noin 30. Osa ei edes ilmoita. Häviää vaan. Nyt pidän tauon. Tinderistä.”

“Jes, täytyyhän sitä elääkin välillä”, totean. Ja ihmettelen. Miten joillakin on aikaa roikkua jossain deittisovelluksessa.

 

Onhan niitä tarinoita. Juttuja ja jutunpuolikkaita. Parin etsinnästä. Erilaisista paikoista. Netistä, harrastuksista tai työpaikan ruokalasta.

Mutta ihmeen usein multa kysytään, Oletko Tinderissä? Siis naiset. Ja osa jatkaa, Kyllä sun pitäis. En vieläkään tiedä ihan että miksi.

 

Teen itselleni välillä koekysymyksiä.

Haluanko, että tässä istuisi joku vierelläni ja katsoisi leffaa kanssani?

Toivoisinko jonkun lähettävän hyvän yön toivotukset?

Olisko kivaa, kun joku odottaisi minua, kysyisi kuinka voisin ja miten päivä meni?

Voisinpa jollekin tekstata, tuo jyvänäkkäriä, se on loppu. Nähdään kohta.

Sana joku, on kompa. Haluaisin erityisen. Only for me.

 

Tilanne on 50-60 tai 0.

50, jos tapaisin sellaisen kivan, haluttavan ja mukavan itsenäisen miehen. Muuten se on se 60.

0, jos kyse on tinderistä tai jostain eliittikumppaneista. Nolla. Zero. Cero.

Ei, ei vieläkään iske. Minulle.

Itse elän. Luonnossa. Ihmisten ilmoilla. Ja kivasti on seuraa ollut. Ehkä joskus tapaan sen jyvänäkkärin tuojankin.

 

Ihanaa alkavaa syksyä!

ps lue myös Tinder postaus 23.5.2017 Ei ole paljon ajatukset tässä asiassa muuttuneet :)

Tinder

Viihdyn yksin. Kyllä. Tykkään seurasta. Kyllä.

Olen seurallinen. Kyllä. Pidän hiljaisuudesta. Kyllä.

On rientoja. On rauhaa. On kävelykaveria ja terassimenoa. Joukollakin. Joo.

Mutta. Kaipaan miesseuraa.

Itselleni. Vain ja ainoastaan itselleni. Minä itse ja mies. Jes. Sitä kaipaan.

 

Se alkoi viime syksynä. Siinä marraskuun korvilla.

Katse, näkeminen ja ihmeellinen olo. Yhdellä kauppareissulla.

Ekaksi. Minä näin. Olin saanut kuukautta aikaisemmin silmiini linssit.

Siis ei rillejä ja näin. Aika huigeeta.

Tokaksi. Minä katsoin. Näin ja katsoin ja kohteena oli Mies.

Minusta komea. Pitkä. Oi, ihanan pitkä. Vaalea, kait, oli pipo ja hymyilevä.

Kolmanneksi. Minä tunsin. Se sellainen vatsanipsaus, näkymätön puna ja suun kaarre.

Mulle tuli ihmeellinen olo. Sellainen lämpö sisuksissa ulkoisesta havainnosta. Mageeta.

Ja niin se on mieleeni jäänyt. Kaipaus. Mieheen.

 

Olen FB tyyppi ja sometyyppi, mutta en Nettideitti tai Tinderhenkilö.

Jotenkin se tuntuu ihan vieraalta.

Olen toki ystäviltä uteliaana kysellyt ja kerran ollut Tinderissä n10min tyttären ohjauksessa.

En oiken lämmennyt sille kuvien pikahipaisulle ja muullekaan.

Hui. Tuli sellainen katalogityttö fiilis.

Tiedän. Typerää ja vanhanaikaista. Tiedän.

Mutta tuli vaan epämukava tunne. Minulle.

 

Helatorstai lähestyy.  Sen jälkeen Helluntai.

Ja jos perässä tulee Heila, niin kiva.

Ilman Tinderiä. Ainakin tänä vuonna.

Back To Top