skip to Main Content

juuret

Syysmaisema keittiöni ikkunasta.

Sattuu, mutta ei vihlo. Särkee, mutta ei niin, että taju lähtee.
Murtuu, muttei katkea, katoa tai unohdu.
Tuntuu, koko kropassa, ei vain pääkopassa.
Olo on juureton. Tätäkö tämä on. Koko loppuelämäni.

Maailma muuttuu, niin minäkin.
Tunteet, aistit, mieli kuin fyysinen olemuskin.
Ympäristö, aatteet, säännöt kuin maisemakin.
Se mikä oli eilen tärkeää, voi tänään olla mennyttä, mitätöntä.
Näin käy useammalle, ei vain minulle.
Tieto lohduttaa ja yhdistää, mutta toisaalta vähän masentaa ja eristää.
Uutuus väistyy, vanhuus valtaa alaa. Juurettomuus ravistaa.

Tänään taas mennään. Korjaamaan rikkinäistä.
Kokonaan ehjäksi sitä ei saa, mutta toki käyttökelpoiseksi, elämää kestäväksi.
Se olkoon riittävästi. Se onkin. Ainakin minulle. Juurettomalle.

Hitto.

Mun aikoja sitten juurihoidetun ja nyt uudelleen avatun poskihampaan varapaikka lohkesi.
Kuolletetut juuret on uudelleen rassattu, lääkkeet asetettu ja nyt vain seurataan onko
toimenpiteet hyvin ajoitettu ja hoidettu. I hope so…

Rikkinäisen saa paikatuksi, kunhan perusteet on hyvin tehty.
I know. 🙂
Ja mitäpä yksistä juurista, sitähän juurtuu joka päivä siihen, mihin haluaa ja niin, miten haluaa.

Ihanaa aurinkoista syksyä!

Back To Top