Keskeneräinen

Kesä lähenee ja vaatteet kevenee.

Taas on muhkuraa siellä ja liikaa massaa tuossa. Totean.

Lämmin väri on iholta kaikonnut ja maksaläiskät ilmestyneet. Liikaa ja liian isoja. Mielestäni.

Ja ne harvat karvat ovat aina väärässä paikkaa. Muiden ihmisten nähtävillä.

Taas pitäisi tehdä jotain. Vai onko jo myöhäistä tätä kesää ajatellen?

Siinä muutama huomio tältä päivältä.

+++

Mutta, toisaalta…

Jäsenet toimivat, voin liikkua ilman tukea ja apua.

Iho on terve ja sokerointiaika on varattu.

Sopivat vaatteet voi ostaa arkikaupoista ja väriä saa purkista, suihkeesta tai maltillisesti luonnosta.

Koskaan ei mikään ole liian myöhäistä. Tai ainakin aika monessa asiassa se päätee.

+++

Ajattelin aloittaa sen tänään. Uuden ajattelun.

Aina on jotain korjattavaa, omalle tai toisen katseelle, mutta hyvin voi elää tässä ja nytkin.

Niin kuin erään ortodoksikappelin lattia.

Se oli toisille vaiheessa, pisti silmään suurena epäkohtana, kun toisille se loisti täydellisenä.

Minusta se oli ihana. Keskeneräinen, mutta kaunis.

Ja ympäristö rauhallinen, karun korea ja harmonisen värikäs.

Ainutlaatuinen. Niin kuin me kaikki. Tänä kesänäkin. Muhkuroilla ja ilman.

+++

Hyvää kesänodotusta.