No time to Die

Se tapahtui taas.

Sinua ei kavahdettu. Ei Siirrytty sivuun tai katsottu paheksuen.

Päinvastoin.

Hymyiltiin, tehtiin tilaa; kutsuen lähemmäksi. Lopuksi nyökättiin. Vieraalle.

Olin Amos Rexin näyttelyssä.

Se oli mukavaa. Todella mukavaa.

+++

Edellisviikolla kehotettiin viereen istumaan.

Kahvilassa. Tosin terassilla, mutta kuitenkin.

Puistossa kuvatessa sain seuraa.

Juteltiin maisemista ja kuvakulmista.

Suht lähekkäin. Vieraan kanssa. Tuosta vain.

+++

Viime viikkoina on ympäristö muuttunut.

Ei yltiöpäisesti, mutta sillai siivon kivasti.

Kanssakäyminen on lisääntynyt.

Pelkääminen on vähentynyt. Hyrsteria hillitysti hälventynyt.

+++

Tänään menen leffaan.

James Bond räjäytti potin. Kanssakäymisessa.

Syödään, juodaan, istutaan ja jutellaan. Lähekkäin, mutta ei ehkä ihan sylittäin.

Ihanaa. Mutta onhan leffan nimi osuva; No time to die!

Ja minusta se tarkoitta henkistä ja fyysistä olemusta.

+++

Hyvää lokakuuta!