Lila vai violetti

“Buongiorno! where are you from? You are not finnish, no?”

Kyllähän se ilahdutti, mutta myös hymyilytti.

Mies nauroi, minä myös. Tervehdin ja jatkoin matkaani.

Syy moiseen löytyi väristä. Arvelin.

+++

Kerrankin oli tarve. Ei pelkkä mä haluun -ajatus tai olispa kiva -mieliteko.

Mä tarvitsin uuden talvitakin. Siistin, kevyen, mutta lämpimän.

Olin nähnyt saman merkkisen ystävälläni. Siihen ihastuin,

Väri oli keltainen. Oikein kirkuva ja silmiin ottava.

Halusin samanlaisen. Katseenvangitsijan ja katukuvasta erottuvan.

Mutta jonkun toisen karkkimaisen kirkkaan värin.

+++

Alkutalvesta sen näin. Se kutsui ja anoi.

Kokeilin, hypistelin ja rakastuin. Takki tuntui just mulle sopivalta.

Mutta ei sillä hetkellä kukkarolle. Ei se uberkallis ollut, mutta silloin liikaa.

Takki jäi kauppaan. Ja mieleen.

+++

Tuli tammiale.

Ystävä viestitti ja lähetti kuvan. Se oli alessa.

Takki tuli kotiin ystävän matkassa.

+++

“Ai sulla on uusi takki?! Tuo päällä saat unohtaa suomalaiset miehet. Ei kukaan halua tuollaista huomiota vierelleen.”

Se oli yksi mielipide.

Minä vain hymisin ja mätsäsin saman väristä, mutta eri sävyistä myssyä ja olin onnellinen.

Ihan sinkkunakin takkini kera.

+++

Väri oli liila. Tai ruotsalaisittain lila tai ranskalaisittain violet.

Mun uusimman kirjan kannen väri.

Mä tykkään. Ja kyllä joku muukin. Mutta tärkeintähän on, että mä tykkään.

Ai että mun untsikka on lämmin. Niin kuin liila myssy ja tumput.

Ja mikä väri!!!

+++

Värikästä uutta vuotta 2022!

www.peaceofhygge.fi

myy ihania juttuja. Kannattaa käydä. Talvellakin. Se on Hangossa.