Njam. Hyvää! Jummi. Kesällä on menty, tultu ja vain käväisty. Kotona. Ulkona. Ja vieraissa. Tytöt festareilla, baareissa ja minä muualla. Yksin. Kaksin tai jengillä. Joo. Mies/poika seuraakin on ollut. Omilla ehdoilla. Todellakin. Omilla. Nyt on arki. Hyvä, kaivattu arki. Rytmi…
Fisua ja iloa. Meillä. Kotona. :) Olen ollut järvi- ja jokimaisemissa, saunonut ja uinut meressä. Nauttinut skumppaa laiturilla, kallioilla niin veneessä kuin puutarhassa. Syönyt kalaa, rapsakan kärtsää skärbää, ihan tavallista, että taivaallista lammasmakkaraa. Tuntenut merituulen hiuksissani ja auringon säteet hipiälläni…
Vasara ja nauloja. Tarvitaan. Pls help. Voi pe**le Siis oli sellainen päivä. Vaikka oli perjantai, eikä kolmastoista. Aitanaulat loppu, iho kuiva kuin autiomaa ja pe**leen, pe**leen, pe**le. Sain lottovoiton. Kirkonmäen parkkikselta pysäköintisakon. Voi pe**le. Mulla on (ollut) erittäin paha tapa.…
#Skafferista saa kaikenlaisia paketteja.. Nyt ei ole kuvaa omastani, mutta tämäkin ihana! Oho… kahva jäi käteen. Munaliköörillä ja kermalla maustettu pääsiäiskahvi levisi pöydälle ja lattialle. Minä naurahdin ja hän (asiakas) naurahti ja nappasin toisen pussin. Kaikkea sattuu, kertoi katseemme. Surruuurrruu.…
Ja tämän lähikadun nimi oli...?? Siis tuossa on Kuningattarentie, tuolla Kaivokatu, alempana Mannerheiminkatu ja ylempänä Törmäkatu, suoraan edessä, vanhan vesitornin vieressä menee Linnankatu ja oikealle ekaksi.. Olin kävelyllä ja tutkailin lähikatujen tienviittoja. Meille on tulossa vieraita. Heillä, joilla ei ole…
Siinä se meni, viimeinen ruskea arkilautanen. Tai se oli oikeasti mun ensimmäinen. Ostin niitä kuusi. Tukholma. 1981. Kirjoitukset olivat ohi ja minä sisustin. Universitetet -metroaseman päässä oli kotini. Opiskelijakampuksen pikkuboksi. Andra hand eli olin vuokralaisen vuokralainen. Toinen kerros. Katunäkymä. Oli…
Mietin korttia. Ajattelen kukkia. Mitä laittaisin päälleni ja meikkaanko. Iso käsilaukku vaiko vain nenäliina hihansuuhun. Kengät matalat vai pienellä korolla. Olen menossa hautajaisiin. Lämpimiin, mutta silti aina niin lohduttoman lopullisiin. Se hetki, kun käännät katseesi omaisiin. Niin. Tiedän. Tiedän. Aina…
Katsoin uuden vuoden toivotus kuvaani. Lämpöä, kotoilua, valoa ja arkea. Silmäni kostuvat ja mieleni hiljenee. Se on siinä. Mun allekirjoitus. Minun nimeni. Ja se sisältää elämäni. Menneen, nykyisen ja tulevan. Myllerrystä, kaaosta, muutosta ja uudelleen syntymistä. Sitä on nyt ilmassa,…
”Miksi sinä etelän mies huidot? Miksi sinä et käytä ohvia?”, sanoi lapin mies leppoisasti mennä vuosien TV-mainoksessa. Koska olen nainen ja en käytä elokuun aamupäivällä sisätiloissa ohvia, niin huidoin, ilmaveivasin ja lopulta raapaisin ärhäkkää ampparia. Se yllätti ja pisti. Autsh...…
Tänään i-p otettu kuva terassiltamme. Olin viime viikolla Helsingin Yliopiston ja Hesarin järjestämässä VOX –luentotilaisuudessa. Aiheena oli ” Missä se onni luuraa?”. Tuhannen taalan kysymys tai löydettäessä lottovoitto vai utopiaa. Jep. Jotain tuon suuntaista. On se vain niin vaikea juttu.…