Luulin olevani onnellinen. Oletin olevani tyytyväinen. Ajattelin olevani tasapainoinen. Kuvittelin eläväni tavallista, seesteistä elämää. Ennen. Tällä hetkellä ja oikeastaan aina. Ja kissanviikset. En ollutkaan. Ei, en todellakaan. Nyt tiedän olevani omissa nahoissani, omalla tavallani omanlainen. Tasapainoinen, tyytyväinen ja onnellinen. …
Voi tätä määreiden määrä, jossa elämme. Aloitetaan minusta. Mamma, tytär, sisko, kaveri, ystävä, naapuri. Ne kulkevat siinä itsestään. Sinkku, eronnut, keski-ikäinen. Varmaan, mutta että itseeni ne liittäisin. Jotenkin vierastan. Ja niiden alle alaotsikoita, joita minuun yritetään liimata, huh,huh. Hyvin vahvana…
Hrrr... että oli kylmä! Siperian tuulet loukkasivat Helsingin ilmatilaa ja se kyllä kirpasi. Otsalohko meinas irrota, kun astelin kadulla. Ilman pipoa. Rakas alpakkamyssyni oli mystisesti kadonnut. Se oli ollut mukanani äidin luona, mutta seuraavalla pysähdyksellä sitä ei enää löytynyt. Ei…
Olen jo jonkin aikaa sitä epäillyt. Oikeastaan aika kauan. Vuosia. Vähän jo koulusta asti. Ajattelin, että olen vähän tyhmä. Tai jotenkin händikäppi sanojen kanssa. Niin ja numeroiden. Sitten vielä nimien. Ja ainakin vieraskielisten. Kismitti, kun en millään oppinut Maija Poppasen…
Hei, tarvitsetteko apua? Voinko auttaa?, kysyin kumaraselkäiseltä rouvalta. Kiitos mielellään, jos sinulla on vain aikaa. Katsos kun minulla on tämä keppi, sain mukavan tuntuisen vastauksen. Oltiin Kansakoulunkadun vilskeessä, mahtipontisen kerrostalon edessä. Rouvalla oli keppi nojallaan oven pielessä ja kummatkin kädet…
Tämä vuosi on alkanut oikein sattumien summalla. Tietokonekurssit. Tulin myöhässä, joten istuinpaikkoja ei ollut kuin muutama. Reunapaikat olivat varattuja eli menin päättäväisesti kohti ensimmäistä tyhjää keskipaikkaa. Hei, sanoi iloinen vierustoveri. Hei, vastasin. Oltiinkin tuttuja keväiseltä valmennuskurssilta. Hei, jatkoi toinen iloinen…
Se oli kaunis sunnuntainen iltapäivä. Äiti tarvitsi poikkeuksellisesti apua. Vieressä kulkijan, kun yksin kävely vähän jännitti. Lähimuistissa oli huippauskohtaukset ja epätasapaino. Minua harmitti. Peruin ulkoilusuunnitelmat ja suuntasin Munkkaan. Harmitti vähemmän. Munkkaan eikä sairaalaan. Kävelyn jälkeen ostarille: ärrä ja kauppa.…
Pala kurkussa oli niin iso, ettei sitä voinut nielaista tai oksentaa. Se oli jumissa. Itketti, mutta ei niin, että se olisi tullut sisältä päin. Tunsin kyyneleet vaan en helpotusta. En jaksanut edes nenäliinaa kaivaa. Ja just äsken olin ollut vapaa…
Mulla oli punaiset lettinauhat ja pään päällä rusetti. Ruutumekko ja äidiltä saamat ohjeet; olkaahan kiltisti ja nauttikaa illasta. Oltiin menossa naapuritaloon veljien kanssa joulujuhliin. Sinne oli kutsuttu kaikki taloyhtiön lapset. Oli ohjelmaa. Jouluista. Ja minä sain olla mukana. Se oli…
Rohkea. Avoin . Rehellinen. Se herätti tunteita. Vihaa, suuttumista,ahdistusta, iloa ja toivoa. Selvieytymis- tai/ja kasvutarina. Rakkaus ei aina riitä. Toinen voi sen todella mitätöidä. Mutta itse voi aina rakastaa! Suosittelen! Helpolla, ymmärrettävällä kielellä kuvattu haasteellisten ja näkymättömien imiöiden sekamelska, joka…