skip to Main Content

Vieraanvaraisuus

Fisua ja iloa. Meillä. Kotona. :)

Olen ollut järvi- ja jokimaisemissa, saunonut ja uinut meressä.

Nauttinut skumppaa laiturilla, kallioilla niin veneessä kuin puutarhassa.

Syönyt kalaa, rapsakan kärtsää skärbää, ihan tavallista, että taivaallista lammasmakkaraa.

Tuntenut merituulen hiuksissani ja auringon säteet hipiälläni (lue: polttanut ihoni puolvahingossa).

Maistanut tuoreita mansikoita, tervasilakkaa ja grillissä paahtuneita maisseja sekä ribsejä.

Olen onnekas. Olen ollut kutsuttu. Olen saanut olla kesävieras.

Kesä on taianomaista aikaa. Satoi tai paistoi.

Silloin tavataan. Sovitusti tai ex tempore.

Ollaan yhdessä. Tehdään jotain yhdessä.

Ja mikä parasta; aterioidaan yhdessä.

Siis aivan ja ihan parasta!!!

Olen myös itse ollut emäntä.

Tyttäret tykkäävät kun mamma tykkää. Ja mamma tykkää. Kovasti.

Simsalabim. Aina löytyy jotain kaapista tai/ja vieraiden laukusta.

Voi sitä riemua, naurua ja halausten määrää.

Ihmisenä ihmiselle olemista. Niin ja lemmikkieläimille kans.

Kesää on monta viikkoa jäljellä.

Mökkipeittojen lempeä paino, tuoksut

ja lehtipuiden tai aaltojen äänet odottavat. Vielä. Minuakin.

Sateen ropina vintillä on fantsua tai kesäyöaamun kaislikon sumu.

Ne olen jo tänä vuonna kokenut.

Toisen sikaria poltellen. Kerta se on ensimmäinenkin.

Elämä on yhtä muutosta vaan kesät aina ihania.

Ne ovat erilaisia, mutta yksi pysyy samana.

Vieraanvaraisuus. Aito vieraanvaraisuus.

Ainakin omassa, itse luomassani ympäristössäni.

Arvostan. Kunnioitan. Ja olen kiitollinen.

 

Iloista Kesämenoa!

Back To Top