Se oli kaunis sunnuntainen iltapäivä. Äiti tarvitsi poikkeuksellisesti apua. Vieressä kulkijan, kun yksin kävely vähän jännitti. Lähimuistissa oli huippauskohtaukset ja epätasapaino. Minua harmitti. Peruin ulkoilusuunnitelmat ja suuntasin Munkkaan. Harmitti vähemmän. Munkkaan eikä sairaalaan. Kävelyn jälkeen ostarille: ärrä ja kauppa.…
Voi ei. Taas on joltain jäänyt hissin veräjä raolleen. Ei, nyt se onkin ovi. Siis kuka on näin huolimaton? Siinä aamumurheeni, kun astuin huoneiston ovesta rappuun. Hissin valo palaa, vaikka rappu on kuin musta-aukko. Kai sen huomaisi, jos hissistä ulos…
"Meillä oli hyvä anoppi", kaikui salissa hellästi ja arvokkaasti. Ja sitten purskahdin itkuun. Se oli minusta yksi koskettavimmista ja lämpimimmistä hetkistä omassa elämässäni. Olin muistotilaisuudessa ja alkamassa oli adressien lukeminen. Kaksi komeaa ja ryhdikästä miestä seisoi pitkien pöytien edessä.…
Eiku.. uusi yritys.... Eiku...taas.....sit uusiksi... Näin meni useamman kerran, kun kuvittaja teki kansikuvaani. Kirjaimet venkoilivat. Sit paloi kuvittajan hihat ja otsikko sai ylimääräisen sanan. Ja sanaan taisi tarttua osa tekstitaitajan menneistä vuosista. Suututti. Ja vi...ti. Syntyi työnimi, jonka pitkään ajattelin…
Leuka ylös...ei niin paljon...vähän sivuun..ei kun toiselle.. just hyvä, pysy siinä. Kokeillaan tuolia...hmm...mennään oven suuhun...miten sun aamu on mennyt.. Valkonen on hyvä, mutta kokeillaan mustaakin....valo on fantsu...pieni hymy..kiitos. Ei siihen kauan mennyt. Maksimissaan pari tuntia. Tai reilu tunti. Oltiin…
Kai me hankitaan eväät? Tietenkin. Airam termaria en jaksa kantaa, mutta mitens voipaperin rapina? Joo. Ei metukkaa, mutta jotain suolaista. Ok. Varasin jo eturivin paikat. Ihanaa. Tästä tulee kivaa!! Me oltiin menossa matkalle. Ei junalla vaan linja-autolla. Yläkerta, eturivi…
Tillin tuoksu. Meren ja suolan aromi. Kaunis kattaus. Punaista ja valkoista. Karnevaalimeininkiä ja istumajärjestys. Juhlan tuntua. Jos hyvin käy, täysi kuu ja kirkas tähtitaivas. Ruotsinkielisiä snapsvisor: Helan går, sjung hopp falleri faderallan lej, helan går... Se on rapujuhlien aika! …
Tuulista. Hyistä. Kosteaa. Sateista. Kerrospukeutumista ja villasukkia. Saunan lämpöä. Lehtipuiden väreilyä. Pimeitä, ihania nukkumapaikkoja. Plägää, taivaallisen tyyntä. Niin, että pilvet kertaantuivat järven pintaan. Auringon säteitä. Heijastuksia punaviinistä lasin reunaan. Makuja ja tuoksuja. Naurua. Iloa. HulaHulaa ja yhdessäoloa. Tiivistä ja tilavaa.…
Puupöllistä tehty penkki. Pikkaisen hutera, mutta muuten käypä istuin. Hiekkaa jalkojen alla, silmien edessä vettä ja tulta. Kaiken kattoi auringonlaskun jälkeinen taivas. Ilmapiiri oli leppoisa, lämmin ja avoin. Ja odottava. Kabanossia. Mausteilla tai ilman. Hiillos oli tekeillä. Mutta ensin…
Musta rautainen sohva. Siihen mätsäävät tuolit ja pöytä. Valkoiset istuintyynyt ja elegantti tunnelma. Poskisuudelmia. Hymyileviä katseita. Pieniä nyökkäyksiä ja hienostunutta liikehdintää. " Onko vieressänne vapaata", kysyy valko-mustaan pukeutunut tarjoilija. " Kyllä on" vastasin ja saman englanniksi, hänelle ja komealle engelsmannille.…