Ensimmäisen kerran se pulpahti mieleeni, kun näin lapsia kukkulan kuninkaina. Iloisina ja punaposkisina maailman valloittajina." Pois alta, täältä tullaan! ", kuului kinosten välistä. Ilmassa raikui talvipäivän nautinto aivan kaikesta. Liusta alas, noususta ylös ja kaverin kanssa temmeltämisestä. Iloa, naurua ja yhdessäolon…
Urheilla. Syödä kasviksia. Mennä aikaisemmin nukkumaan. Olla läsnä. Kotona, seurassa ja työpaikalla. Viikkosiivous. Pestä ikkunat ainakin kahdesti vuodessa. Viedä tyhjät pullot säännöllisemmin. Nauttia tuoreista leikkokukista. Käyttää portaita eikä hissiä. Kylmällä pipo ja hanskat. Märällä saappaat. Ja mitä näitä nyt kaikkea…
Tänään, huomenna ja pitkin vuotta. Mun lähiaika on pelkkää juhlaa. Kirjoitan kirjaa ja sen nimeksi tulee Juhlat. Työnimi oli jotain aivan muuta, mutta tuo kuulostaa silti parhaalta. Aloitin fiktiivisen sarjan. Vähän niin kuin Tiina -sarja aikoinaan. En toki itseäni Anna…
Tuoksut ja koristeet. Kortit ja tunnelma. Ja kalapöytä. Niistä on minun jouluni tehty. *************** Tuleva joulu on jouluista erilaisin. Minulle. Olen töissä. Ihan putkeen. Klo10-18. Maanantaista keskiviikkoon. Yhdessä ollaan - joulu vietettiin jo 6.12. Sillä kokoonpanolla mikä oli mahdollista. Tärkeintä…
Joulun aikaan ja toisen kanssa jaettu. Pienenä otti vähän pannuun. Tosin joulu on symppis ja kaksoisveli rakas. Yhdessä oltiin aina oltu ja yhdessä juhlittiin. Piparein ja luumutortuin. Syntymäpäivät. On ne aina kivat. Aina. Tänään taas. Numeroista toinen muuttaa muotoaan.…
Vuosi vuodelta joulu tulee kauppoihin yhä aikaisemmin. Ei enää ole varsinaisia kausituotteita. Ainakaan kovin monta. Tomaatteja saa läpi vuoden, kuten mansikoita. Mämmiä löytyy syksylläkin pakastealtaasta. Joulukinkkua voi syödä kesällä ja pääsiäismunat ovat monelle Kindereitä. Niitä on joka kaupassa vuoden ympäri.…
” Mä rakastan nähdä sun naaman”, huikkasi tytär ja kapsahti kaulaani, kun sattumalta Aleksilla kohdattiin. Se tuli kreivin aikaan. Tapahtui aiemmin. Mäkelänkadulla oli bussi. Se oli just vilkuttanut tulevansa pysäkille, kun olin askelia kiirehtinyt ja kättäni heilauttanut. Katsekontakti…
"Hei, olet sä..." " Joo, ja sä..." Naurua, halaus, ihmettelyä ja iloa. Se oli yllättävä kohtaaminen kuulaana syysaamuna. Helsingissä, lehtien peittämällä kadulla. Me oltiin stadilaisia. Nyt ja aina. Kuulumiset. Menneet ja nykyiset. Ilman sen kummempaa keimailua tai kuorrutusta. Mitäs…
" Miten voi ollakin näin kaunista." " Katso noita puita. Ihan kuin antaisivat kaikkensa ennen kuin pudottavat lehtensä." " Niin kai ne antavatkin. Nuo värit, valot ja varjot. Tämä lämpö ja aurinko. Ihanaa kun saadaan siitä nauttia." Tätä rataa jutusteltiin…
Aikainen lintu madon nappaa. Sanotaan. Pitänee paikkansa, vaikka ei mulla. Aikaiset aamut. Siis sellaiset, jolloin kello soi ennen kuutta. Ei mun juttu, huh, ei ollenkaan mun juttu. Muutamaa kesäaamupoikkeusta lukuunottamatta. Siihen aikaan en näe, kuule tai haista mitään. Saatikka sitä…