skip to Main Content
nainenyliviiksyt_pikkulikka

Lilja

Se oli kaunis sunnuntainen iltapäivä. Äiti tarvitsi poikkeuksellisesti apua.

Vieressä kulkijan, kun yksin kävely vähän jännitti. Lähimuistissa oli huippauskohtaukset  ja epätasapaino.

Minua harmitti. Peruin ulkoilusuunnitelmat ja suuntasin Munkkaan. Harmitti vähemmän. Munkkaan eikä sairaalaan.

 

Kävelyn jälkeen ostarille: ärrä ja kauppa.

No jopa ovi lennähti vauhdikkaasti, huikkasin äidille, kun vastaan viiletti nopeatempoinen pikkulikka.

Auringon säde paljasti kyyneleet. Hurjaan kiireeseen mahtoi olla jokin syy.

Äiti, pärjääthän hetken, tulen kohta, ja niin menin pienen hurrikaanin perään.

Mikä hätänä, mikäs noin itkettää?, kyselin niin lempeästi kuin siinä tilanteessa osasin.

Mun kaveri ei tullut ja mun puhelin on kadoksissa tai se jäi ehkä iskän autoon, mutta se on jo lähtenyt ja sitten mä en nyt tiedä mitä mä teen ja mihin  meen kun se puhelinkin on varmaan siellä iskän takapenkillä…., huokausta, hikkaa ja sanoja peräjälkeen.

Ok, kyllä tästä selvitään. Oliko treffit ärrällä? Monelta? Mennään sisälle odottamaan ja katsotaan kuinka edetään.

Näin käytiin läpi faktat. Sisällä tsekattiin, että mun äiti voi hyvin ja odotettiin. Kello ei käynyt vielä treffiaikaa.

Kerroin omista tytöistäni ja toisen ensimmäisestä bussimatkasta kouluun. Nämä oli tämän tytön ensimmäiset vapaa-ajan tärskyt koulukaverin kanssa. Luonnollisesti jännitti, vähän pelottikin, niin ihmekös jos siinä hätääntyy.

Repusta kuului pärinää ja piippausta. Olihan siellä  se känny! Ja toisessa päässä ystävä.

Odottivat isän ja vauvan kanssa K-kaupan edessä.

Voi sitä pienen tytön riemua. Ilo levisi kasvoihin ja odotuksen tuoma innostus. Sain puolihalin ja kiitoksen.

 

Äiti ja minä suuntasimme kauppaan. Nähtiin koko konkkaronkka.

Vinkkasimme ja nyökkäsimme, kun meidän uusi  tuttavuutemmme selitti ja viittoili.

Meku, taisi olla tarkoitus, että tänään tehtiin tällainen kierros, sanoi äiti käsipuolessani.

Totta, vastasin.

Jos toimme tytölle iloa, niin toi hän sitä meillekin. Suloinen 8-vuotias Lilja.

Eikä mua harmittanut enää mikään.

 

 

Ps. nuhjuisessa kuvassa olen muutamaa kuukautta vaille 8-vuotias.

 

 

 

Back To Top