The Winner

“The Vinnari Takes It All, The Looser Has to Fall…” Abban biisiä käyttääkseni.

Sain tuon viestin ystävältä FB postauksen kommentiksi, kun olin ilmoittanut julkisesti nimenmuutoksestani tyttönimekseni.

Se ei ollut helppo juttu ei. Siis muuttaa sukunimeäni.

+++

Olen järki-tunne ihminen. Ja sitten vielä tunne. Kertaalleen lisäbonarina.

Hitto, että ihminen pääsisi helpommalla, kun olisi vain järkevä ja rationaalinen. Mutta ei, ei sitten millään.

Ja päälle pikku filosofivivahdus; toisaalta…jos taas ajatellaan näin…ymmärrän, mutta…perustele, ole hyvä… miten niin?… miksi?

Voi helvetti, olen välillä niin deep in shit, että ketuttaa. Eniten itseäni.

+++

Olin jo muutaman vuoden miettinyt sukunimeni vaihtoa. Ensimmäiseksi takaisin tyttönimeksi ja sitten muita vaihtoehtoja. Mikään ei tuntunut omalta.

Tänä keväänä huomasin taas sitä ajattelevani. Santorinin matka oli minulle tärkeä. Tässäkin asiassa. Juttelin taas nimenvaihdosta mun tyttärieni kanssa. Toiselle ihan ok ja toinen epäröi. Kuten mammansa.

Pähkäilin ja pallottelin. Kirjoitin paperille ja vertailin. Lausuin ääneen ja keksin mielikuvissa eri vaihtoehtoja, missä nimeni näkyisi ja kuuluisi.

Ajattelin kuinka nimeni oli usein muistettu ruotsinkielisestä sanasta vinnare tai siihen väännetty. Niin kuin tuo winner, mutta…

Koskaan se ei ollut tuntunut omalta. En tiedä miksi, mutta ei ollut tuntunut. Kunnes otin tässä kesällä tuon laulun sanat esille.

+++

” I’ve played all my cards……

Nothing more to say. No more ace to play.”

Tein parhaani Sjöblomina. Se ei kaikille riittänyt.

Mutta riittää mun tyttärille, joille olen mamma sukunimestä riippumatta.

Se oli minulle tärkein asia. Sitten vasta identiteetti.

+++

Ja sitten mun ev.lut-karma-tapahtuu mitä tapahtuu-mikään ei ole sattumaa-usko tulevaan-tee parhaasi puhtain sydämin-opi-kasva-toteuta ja elä -ajattelutapa.

Allsång på Skansen ja karaokesanat:

“Händerna upp i luften… jag är en vinnare igen.”

Se oli siinä.

Seuraavana päivänä vein paperit maistraattiin ja virallisesti voin alkaa käyttää nimeä Vinnari elokuun lopussa.

Nyt se on luonnollista, itsestäänselvää ja aivan ihastuttavaa.

Ja mikä parasta, tunnen itseni voittajaksi. Ihan täällä omassa pikku päässäni. Enkä tiedä ketään, joka olisi tämän asian tiimoilta häviäjä.

+++

Kiitos kaikille kannustuksesta ja ilosta, jonka uusi/vanha nimeni sai aikaan!