Auringonlasku

Huoneiston paras. Kaupungin paras. Koko saaren paras.

Pohjolan upein. Euroopan kaunein. Maailman kuuluisin.

Superlatiivejä, kauniita kuvailuja ja uskomattomia mielikuvia.

Auringonlasku. Sitä se teettää.

+++

Tänä kesänä olen ollut usein siellä, missä sen näkee parhaiten.

Rannalla, laiturin nokassa, Lauttasaaren sillalla, vuoren rinteellä, veneen kannella tai mitä romanttisemmalla ja kauneimmalla terassilla.

Cosmopolitan kädessäni, kuohuva edessäni, ystävien ja tyttärieni seurassa.

Yksin kävellessä, yksin pyöräillessä tai yksin autoa ajaessa.

Mutta aina on näkynyt mitä uskomattomin näky.

Auringonlasku.

+++

Sinipunakeltalilaviolettipunaoranssin sävyissä.

Erivaiheissa. Juuri illan alkuvaiheessa tai yöhön hävitessä.

Kirkkaana. Pilvien takana. Suoraan edessäni tahi puiden välistä tai vuoren takaa kurkistaen.

Aina se on herkistänyt.

Auringonlasku.

+++

Auringonlasku peittelee päivän, tuo toivon uudesta. Toisesta, yhtä upeasta päivästä. Tai ainakin yhtä upeasta.

Ajattelinkin aloittaa auringonnousun bongaukset. Vaihteeksi.

Usvainenkin käy. Näin aluksi. Kunhan vain jaksaisi herätä…

Tai kaipa se herääminen uuteen päivään on jo niin ihmeellistä, että auringonnousu jää toiseksi. Ehkä sitä laskua siksi niin hehkutellaan.

+++

Helteistä ja aurinkoista heinäkuun vikaa viikkoa.