Vappu-unelma

Kevään 2016 kukkaloistoa pihaltamme.

Luonnon järjestys. Mielen mallit.
Ne kulkevat keväälläkin käsikädessä.
“Mellan hägg och syren”
Tuomen ja syreenin välissä vielä omenapuut.
Se on kevät, kesän alku.
Ja eka käynti uimastadikalla.
Näin aloitan kesän omassa mielessäni.

“Uinko liian hitaasti?!”, kysyi valkeahiuksinen vesijuoksija.
“Oi, et kuin sopivasti. Seurasin vain sopivampaan kohtaan”, vastasin.
“Mua sitten risoo nuo hidastelijat”, viehettävä rouva jatkoi.
“Ai, minua ei ollenkaan. Siirryn vain väljemmälle kohdalle ja nautin”, huikkasin.
Rouva nauroi; “Olen mä aika tiukkapipo, taidan ottaa sinusta mallia”.
Siinä meni ihana aurinkoinen tunti. Ihan leppoisasti.

“Kyllä meillä puhuttiin, että ei noin nuoria voi sinne lähettää”.
“Juu, meilläkin. Eihän ne osaa puolustaa, ei ole taitoa eikä voimia”.
Saunapuhetta.
“Mä olen niin ylpeä meidän nuorista. Asenteesta, käytöksestä ja taidosta.
Ja kyllä eilen oli jännää. huh, huh. Mutta nyt kävi näin. Hieno jengi”, puutuin peliin.
Sananmukaisesti, puhuttiinhan eilisestä jääkiekkofinaalista.
Rouvat komppasivat.
“Niin mekin ajateltiin, mutta ei tullut sitten sanottua. Täytyypä sanoa”.
Ja toivoteltiin mukavat päivät.

Huippua. Jotenkin välitön ilmapiiri. Muuttunutta suvaitsevaisuutta. Itseironiaa.

Istuin hetken vielä ulkokatsomon penkeillä. Katse altaalle päin.
Hyvillä mielin, omissa ajatuksissani, kunnes ilmasta tarttui jutustelupätkä;
“…joo on tuolla nykyään nuorempiakin juoksemassa, mutta ei sitä arvaa mikä sieltä nousee.
On aurinkolasit ja hyvännäköinen olemus, mutta piilossa vedessä…jaa-a…

Kuulutettiin “Vappu Unelma, tulisitko kassalle käymään”.

“Hei, pitäiskö mennä tsekkaa?”, tavoitin lennosta.

Jep. Astelin pukkariin. Rennosti. Ne mielikuvat. Riemukkaat.
Liika muutos olisikin ollut aivan liian radikaalia.

Aurinkoista alkukesää!!