Ikkunaprinsessa

Maisema, se näky minkä ensin näet kun heräät, on tärkeä.

Nyt en tarkoita vieruskumppania, huoneen sisustusta tai kenties uutta klenninkiä, jonka olet ripustanut sänkysi vastalaidalle, vaan sitä, mitä näet ikkunasta.
Edellä mainitutkin ovat hyvin, hyvin tärkeitä ja virikkeisiä uuteen päivään, mutta se, kun katsot ulos, siis omasta maailmastasi ulos, on minusta tärkein. Etenkin makuuhuoneen ja keittiön näkymät.

Meillä näkyy seuraavan puutalonpääty, vaaleanpunainen (vahvempi kun meidän väri), taivas ja puita. Sopivan etäisyyden päässä. Minun katseeni viivähtää aina talonkatolla. Se kertoo sään, vuodenajan ja sen yli siintää muu maailma. Näin kesäisin näen lokit ja jostain kummasta ilmestyneet korpit, aika kamalat kopistelijat. Vai onkohan noi variksia. Mustaharmaita kumminkin. Eivät maisemaa haittaa.
Keittiön ikkuna on ykkönen Se on katutasossa ja siitä on suora näkymä toisen naapurin pihakulmaan. Kätevää, sillä siellä on vanha, hyvin hoidettu puutarha.
Nyt  talo on  hetken tyhjillään, joten puput ( meillä ei ole city-kaneja) ja kissat saavat touhuta nurmella mielin määrin. Tietämättä, että naapurin katse valvoo….

Edelliskodista oli näkymä rhododendroneihin ( olikohan ne…) ja valtavaan tuomeen. Makkarin ikkuna oli usein vain vähän raollaan, vähemmän kuin kissan mentävä. Tuoksuja ja siitepölyä. Silti mukavan hämyisä olotila. Viileä, myös kesällä. Vauvoille unelma unitila.
Tämänkin kodin keittiöstä avautui maailma. Sieltä näkyi meri, ehkä noin kolmen minun heittämäni kiven päässä. Oli avaruutta ja suurten linjojen tuntua.
Vanha Nesteen torni vastarannalla (kaukana, kaukana…) toi suurkaupungin meininkiä. Fantsu avaus aamuun.
EX-työpaikan aamutaksitkin tulivat tosi ajoissa paikalle,
varsinkin kesäisin. Ihmettelin ja sain vastaukseksi; ” Rauhallinen, vilpoisa ja kaunis ranta. Ei kai haittaa, kun tulin levähtämään ?”. Ei, ei tietenkään, nyt tiedän, enkä turhaan kiirehdi.
Aamurauhaa puolin ja toisin.

Ensimmäinen yhteinen koti R:n kanssa oli toisaalla. Makkarin ja keittiön ikkunat olivat ostoskeskuksen roskiksille. Se näky ja ne äänet. Roska-auto kävi siinä neljän viiden tienoilla. Kuultiin.

Ja se koti, johon R tuli ekaksi kylään ja sitten olemaan. Yksiö. Autotallien yläpuolella.
Muuten kyllä hyvin rakas.

Ollaan käyty katselemassa asuntoja, tulevaa kotia stadista. Vaikeaa, hankalaa ja osaksi vähän haikeaa. Pakko ei ole muuttaa, mutta R:ää ja minua kutkuttaa taas stadi. Sydän sykkii sinne suuntaan. Mutta ne näkymät, tunteet ja tuoksut, lisättyinä tietyillä muilla rajoituksilla. Ei kompromissia vaan just eikä melkein. On löydettävä löytö.

Rauli Badding Somerjoki lauloi Ikkunaprinsessasta. Badding haaveili, minä en. Tässä asiassa.
Haluan  vastaisuudessakin ikkunan, jonka heijastus ja näkymä ovat ihania.
Aidosti ja oikeasti, päivällä ja yöllä. Haluan mahdollisen toteutuvan.

Haaveet ovat sitten toinen juttu.