”Hei” ja mun lempinimi ääneen lausuttuna. Avoimesta ikkunasta, ohi ajavasta autosta. ”Hei, ei voi olla totta”, vastasin hämmästyneenä. Byääh. Kyyneleet ryöppysivät. Suu mutrusi. Minulla. Auto kurvasi tien sivuun ja minä fillarilla perässä. Parkuen. Byääh. Hik, Hik. Byääh. Ja löysin itseni…
kukkalautaset ja lautaskaappi - Mä ottaisin puolet Marimekon skooleista. - Ok. Aha. - Mulle kuuluu puolet kukkalautasista. - Joo, totta, niin kai... - Entäs nämä matot, eiköhän nekin jaeta. - Hmm...joo - Haluaisin hopeat. - Ai siis kakkulapion..what - Musta…
Kevään 2016 kukkaloistoa pihaltamme. Luonnon järjestys. Mielen mallit. Ne kulkevat keväälläkin käsikädessä. "Mellan hägg och syren" Tuomen ja syreenin välissä vielä omenapuut. Se on kevät, kesän alku. Ja eka käynti uimastadikalla. Näin aloitan kesän omassa mielessäni. "Uinko liian hitaasti?!", kysyi…
Kuvassa ihan jees, päällä aivan ihana <3 Kylmä, kuuma, kylmä...ihanan lämmin. Se estää vilun, vie kuumat aallot ja tuo onnen tunteen. Mulla on uusi takki. Just sopiva. Fantsu. Sellainen, että sitä ostaessani tuli tunne, "mä nukun tää päällä!". Jo pari…
Porvoon Tuomiokirkko " Ihanaa. Mullakin on ollut aika kiva päivä, mutta sen kyllä kruunaisi jos voisi vaikka käpertyä takkatulen ääreen. Tuli mieleen se ihana ilta, kun juteltiin sun kanssa vaan tosi pitkään kynttilän valossa kaikesta. Sä oot niin hyvä kuuntelija,…
Retriitimme joogasalimme edusta. ”Hej”, pyöräilijä huikkasi aidan pientareemme luota. ”Hej”, huikkasin matkalla, kun kannoin viikonlopunviettokassiani autosta sisätiloihin. Samalla esitin kysyvät katseet vastassa olleille tyttärilleni; siis who? Jonkun kaverin pappa? Mistä tuttu? Tytöt moikkasivat kulkijaa ja minulle pyörittivät silmiään. Tupsahdin taas…
Fisua ja iloa. Meillä. Kotona. :) Olen ollut järvi- ja jokimaisemissa, saunonut ja uinut meressä. Nauttinut skumppaa laiturilla, kallioilla niin veneessä kuin puutarhassa. Syönyt kalaa, rapsakan kärtsää skärbää, ihan tavallista, että taivaallista lammasmakkaraa. Tuntenut merituulen hiuksissani ja auringon säteet hipiälläni…
enkeli vai Fenix-lintu?! ”Ei voi olla totta!”, huudahdin. ”Heiiiii, sähän olet se tyttö Pohjois-Haagasta. Bussista.”, sain vastauksen leveästi hymyilevältä pojalta. Tuttu virnistys. Mun silmissä komistus oli n.15-18vuotias, mutta todellisuudessa muutaman vuoden yli 50. Mies. Parhaassa iässä. Oli sellainen päivä, kun…
On. Elämä on todellista vuoristorataa. Tällä hetkellä(kin). Jarrumies Matona olisi helppoa. Sehän on fyysistä menoa. Jihaa. Tunteet jylläävät. Ja siinä sitä mennään. Ilman pienintäkään hidastusta. Argh. Vanhan irtipäästämistä ja uuden, tuntemattoman vastaanottamista. Lapsuutta/nuoruutta olisi kiva vielä vähän jatkaa. Ja minä…
Elämä on kuin tippaleipä. Siis makeaaaa..... ”Gin tonic, eiku Jin toonic, vähän niin kuin ruotsalaisittain”, pyysin baaritiskiltä ja tirskuin omaa vitsikkyyttäni. Oli menossa vappubrunssin jälkimainingit kauniin puuhuvilan alabaarissa. Huomaamattani, huojuin ilman seuruettani kirpakka, harkittuun humalaan johtava lasi kädessäni. Harjoitin mustien…