Ajatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum loremAjatuksiani ipsum lorem
Pala kurkussa oli niin iso, ettei sitä voinut nielaista tai oksentaa. Se oli jumissa. Itketti, mutta ei niin, että se olisi tullut sisältä päin. Tunsin kyyneleet vaan en helpotusta. En jaksanut edes nenäliinaa kaivaa. Ja just äsken olin ollut vapaa…
Onpas laatikko nuhruisen tuntuinen. Aivan kuin se olisi kastunut. Onkohan tänne satanut tai jotenkin kosteutta päässyt? Vai muutto. Sekö tämän teki. Saas nähdä miten mun ukkojen laita on.... Tällaisia mietiskelin, kun joulun alla menin ullakolle hakemaan koristelaatikoitani. Jes. Monikko.…
Olipa kerran pieni suuri vaaleanpunainen talo. Sen aita oli vähän vinksallaan. Paikoin hieno, toisinaan vinossa, vailla toista naulaa. Ikkunapielet jo kuluneet, kattomaali repeillyt, mutta seinät terveet ja kauniin tasaiset. Ovi oli uljas. Vihreä, tukeva ja turvallisen tuntuinen. Kutsuva, sillai lämpöisen…
Voi ei. Taas on joltain jäänyt hissin veräjä raolleen. Ei, nyt se onkin ovi. Siis kuka on näin huolimaton? Siinä aamumurheeni, kun astuin huoneiston ovesta rappuun. Hissin valo palaa, vaikka rappu on kuin musta-aukko. Kai sen huomaisi, jos hissistä ulos…
Itkuhan siinä tuli. Tunteet menivät ylösalaisin. Kuulo terästyi, ruumis jäykistyi. Sitä katsoi tarkasti, mutta välillä oli oltava silmät ummessa. Visusti. Melu, räiske ja usvasta nouseva äänetön humina tai vain elämisen äänet. Halatessa vaatteiden rohina. Kaverillinen olkapään taputus. Suudelman lämmin kosketus.…
Mulla oli punaiset lettinauhat ja pään päällä rusetti. Ruutumekko ja äidiltä saamat ohjeet; olkaahan kiltisti ja nauttikaa illasta. Oltiin menossa naapuritaloon veljien kanssa joulujuhliin. Sinne oli kutsuttu kaikki taloyhtiön lapset. Oli ohjelmaa. Jouluista. Ja minä sain olla mukana. Se oli…
"Meillä oli hyvä anoppi", kaikui salissa hellästi ja arvokkaasti. Ja sitten purskahdin itkuun. Se oli minusta yksi koskettavimmista ja lämpimimmistä hetkistä omassa elämässäni. Olin muistotilaisuudessa ja alkamassa oli adressien lukeminen. Kaksi komeaa ja ryhdikästä miestä seisoi pitkien pöytien edessä.…
Herätyskellon dingeliding. Haluan, että se soi ajoissa. Pidän aamuraukeudesta, hetkestä jolloin ei ole kiire. Herätyskelloaamuinakin, Tassuttelua. Kahvia ja FB. Paperinen HS on jäänyt osaltani menneisyyteen. FB on hyvin itsekeskeinen ja -riittoinen kanava. Se ehdottaa, muistuttaa ja antaa mielikuvia. Olen…
Mua ihan itkettää. Sun lähellä on niin lämmin olla. Miten, siis miten sä niin tunnet, ihmettelin. Olen näitä enkeli-ihmisiä. Näen ja tunnen enkelesi. Se hymyilee meille.... Olin kirjamessuilla pinkkipunasävyisellä ständilläni. Tapasin tuttuja ja vähemmän tuttuja. Kaikki ihania. Tuntematon enkeli-ihminen oli yksi…
Rohkea. Avoin . Rehellinen. Se herätti tunteita. Vihaa, suuttumista,ahdistusta, iloa ja toivoa. Selvieytymis- tai/ja kasvutarina. Rakkaus ei aina riitä. Toinen voi sen todella mitätöidä. Mutta itse voi aina rakastaa! Suosittelen! Helpolla, ymmärrettävällä kielellä kuvattu haasteellisten ja näkymättömien imiöiden sekamelska, joka…