Grillimakkara

Joskus joku asia, esine, tapahtuma tai tilanne tuo mieleen jonkin tyyppisen muiston.

Lämmön, yksinäisyyden, surun, ilon tai minkä tahansa.

Ikäviä ajatuksia sitä mieluusti välttää, mutta mukaviin palaa.

Uudelleen ja uudelleen. Mielihyvää hakien. Sitä hetkeä, kun oli onnellinen.

+++

En ihan tiedä mistä se alkoi, mutta hyvältä se tuntui.

Luulen, että se oli saunan jälkeen. Perheen kanssa.

Kiuaspussissa ihan siinä kiuaskivien päällä.

Saunottiin, uitiin ja saatin palkinto.

Kesällä. Se kuului vain kesään.

+++

Yksi muisto on talviselta partioleiriltä.

Ulkoiltiin, kisailtiin ja laulettiin.

Isossa tuvassa oli takka ja valtava parvi.

Meitä oli ympäri Helsinkiä ja meidän kolon väki oli merkattu Sirkkulinnulla.

Parvella nuokuttiin ja odotettiin omaa makkaranapaistovuoroa.

Silloin sisällä. Muuten ulkona. Se oli ihanaa. Mustuneita ja rapeita makkaroita.

Ja kun jonkun aarre kupsahti halkojen väliin uuden sai aina.

+++

Samaa harrastettiin oman perheen kanssa.

Vain mökillä. Ja saunan jälkeen.

Terassilla ja grillin kuvun alta napsahduksia kuunnellen.

+++

Minulla oli vuosia välissä kunnes taas kohdattiin.

Mennä viikolla. Kahdesti.

Grillimakkara.

Ai että se maistui. Mutta eniten se muistutti.

Yhdessäolosta. Turvallisen huolettomasta olotilasta.

Ja se on minusta parasta kun ajattelee grillimakkaraa.

+++

Hyvää maaliskuun viikkoa!