Kutoa ja Parsia

Otsikon sanat pitävät sisällään paljon.

Ne varsinaiset käsityöhön liittyvät merkitykset, mutta muutakin.

Uuden syntyä, vanhan korjaamista, yhteen liittämistä, kauneutta ja taitoa.

Pehmeyttä ja karheutta. Harmaata ja värien ilotulitusta.

Sääntöjä, ohjeita, jämptiä järjestystä tai vain kursimista, jotta palaset pysyvät edes jotenkin yhdessä.

Pitkälti elämän elementtejä.

+++

Kutoisin jos osaisin.

Päivänä eräänä. Kauan kauan sitten omalla aikajanallani.

Manasin asiaa ääneen ja etenkin murehdin sukkien kantapääntekoa.

Puikot, langat, otteet ja taito eivät kohdallani kohdanneet.

” Voi, sukkien teko on ihan helppoa!  Mä voin  ne sulle tehdä.”

Sain ystävättäreltäni iloisen vastauksen.

+++

Sain myös kudotut sukat.

Paksusta luonnonvalkeasta langasta.

Varren resori oli oikeaoppista nurin-oikein kuviota ja loppu onkin historia.

Pala iloista ihanaa mennyttä aikaa.

Ne olivat suipot, miltei hiippapipon malliset vailla varsinaista kantapään paikkaa.

Tai varpaiden.

Ylhäältä leveämpi suppilo joka oli kudottu kolmiomalliin ja reunat olivat parsittu yhteen.

+++

” Ole hyvä. Nyt sulla on lämmin.”,

toivotti ystäväni ja ojensi mulle tuotoksensa ja halasi.

Kiitin, katsoin ja kokeilin. En ihan tiennyt mille yhdessä naurettiin.

Ajattelin sen olevan lämmintä ystävyyttä.

+++

Tässä taannoin tein inventaariota villasukistani.

Niitä on kertynyt. Tarpeeseen.

Käytän päivittäin, usein kesälläkin ja talvella kahdet päällekkäin.

+++

Siellä ne olivat. Ihanat. Lähemmäs 30 vuoden takaa.

Toisessa reikä vaan toisissaan kiinni kiedottuina.

Eikä vieläkään ollut oman jalan muotoa sukkaan muotoutunut.

Vaan mukana olivat kulkeneet.

Muutosta toiseen, laatikosta ritilähyllyyn. Kaupungista kaupunkiin.

Kellarista vintille ja taas takaisin ulkovaatekaappiin.

+++

En vieläkään osaa kutoa. Tai en ole enää edes yrittänyt.

Se ei ole minun rentoutuskeinoni. Jätän sen mielelläni muille.

Mutta nyt ajattelin parsia. Mummin opeilla, vaikka kantapää ”sieni” olikin jonnekin kadonnut.

Langan väri oli eri, mutta tunne sama.

Vedin neulalla lankoja määrätietoisesti vertikaalisesti, horisontaalisesti ja ns. korikuvioiden.

En liian tiukalla, en liian löyhällä vaan sopivasta. Ei kädetkään hionneet.

+++

Sukat on suipot ja huiput.

Ystävyys pitää. Erilaisuus ja hyväntahtoinen luova hulluus yhdistää.

Aika tai välimatka ei erota.

Luodaan uutta; kudotaan ja parsitaan. Kukin tavallaan.

+++

Sukat ovat nyt käytössä.

+++

Hyvää lähestyvää Naistenpäivää!