skip to Main Content
Makumuisto

Makumuisto

Teki mieli makeaa.

Kuinkas ollakaan juuri Roobertin herkun kohdalla.

Muistin, että sieltä sai ulkomaan nannaa.¨

Matkatunnelmaa pikkurahalla.

+++

Kauppa on pieni kuin elementtitalon olohuone.

Hyllyjä jokunen, namuja useampi.

Merkkejä valtameren takaa, toiset vähän lähempää.

Mutta ei ihan tuttuja vaan leffajuttuja tai jossain nähtyjä.

+++

Sieltä se löytyi. Ylähyllyltä erimakuisten Milky way-patukoiden vierestä.

Tuttu, oranssi-lilaan paperiin kääritty ihanuus.

Kerros nugaata ylimpänä, keskellä maitosuklaata ja alimpana jotain rouhean rutisevaa.

Double Decker.

Muisto Englannista 1970-80 luvun taitteesta.

Kielikurssilta ja Aupair vuodelta. Nuoruuden namu.

+++

Huomasin sen jo kassalla.

Kääre oli vaihtunut, vaikka värit olivat samat.

Koko, se tuntui pienemmältä. Koostumus, jotenkin kovempi.

+++

Maksoin, menin ulos ja maistoin.

Ei ollut hyvää.

Vilkaisin tuotteen päivämäärä. Oli vielä elossa.

Katsoin haukkupalan esille tuomaa sisältöä.

Jotenkin epämääräinen.

Maistoin toistamiseen. Nielaisin, mutta en nauttinut.

Patukka jäi kesken. Se oli entinen ihanuus, nykyinen pettymys.

Kasa sokeria ja huonolaatuista suklaata.

+++

On se hassua, että joskus muisti pettää.

Makumuisto. Tunnemuisto. Kosketusmuisto.

Vai onko se tilanne, ympäristö tai ihan todellinen muutos, joka lämpimän muiston muuttaa puisevan kylmäksi.

+++

En tiedä.

Mutta sen tiedän, että joskus on hyvä, että antaa menneen elää omaa elämäänsä.

Eikä edes yritä sitä toistaa tai päivittää.

+++

Muistan suklaapatukan ihanana, uutena elämyksenä ja taivaallisen hyvänä.

Unohdan tämän päivän.

Ei siitä haittaakaan ole.

Päinvastoin.

Keho kiittää ja mieli hymyilee.

Back To Top