skip to Main Content
Puuro_nainenyliviiskyt

Voisilmä

Mulla oli viime viikolla hetki, kun kaikki mättäsi.

Mietin, että mitähän vielä tähän pamahtaa.

Korona muuttaa suunnitelmia ja oma mieli beesissä astetta enemmän.

+++

Otsa kurtistuu ja mieli tummunee.  Niin paljon tulee kerralla.

Ei vaan pysty. Ei vaan kykene. Ei aina voi kaikkea kerralla ymmärtää.

Nyt tarvittaisiin luovuutta ja kärsivällisyyttä.

Onneksi on terveyttä.

+++

Mutta mistä niitä ammentaa? Uusia ideoita ja raikkaita ajatuksia.

Kun maailma velloo ja itse siinä mukana.

Tahtomattaan. Kuin pesukoneessa nilkkasukka.

Vaahdon seassa vailla suuntaa, parittomana ilman ystävää.

+++

Jep. Kaikkea on mielessä käynyt.

Eilinen. Tämä päivä ja huominen.

Eniten ehkä huominen eikä niinkään eilinen.

+++

Mutta aloitin tästä päivästä. Sen uuden hakemisen.

Ihan pienesti. Kaurapuurolla. Varmalla ja vanhalla.

Nappasin voisilmän. Huomenna vadelmapyreen.

Kenties panen ranttaliksi ja vaihdan koko puuron. Tattariksi.

Sitä en ole vielä kokeillut.

+++

Tein myös mielessäni listan. Mitä on ja mikä voisi olla huonommin.

Jatkoin. Mihin voin vaikuttaa ja mihin en.

Ja voin jo paremmin.

+++

Välillä mättää ja sitten ei.

Tulkoon se, mitä tulee ja jos en voi siihen vaikuttaa, niin vaikutan siihen miten reagoin.

+++

”Puhe on halpaa, ajattelu ilmaista, mutta teot painavat.”

Luin tuon jostain. Musta se on aika hyvä.

Nyt on alkanut jo ideoita syntyä. Googlailen ja pallottelen. Funtsin ja harkitsen.

Toimintasuunnitelmaa jo kehittelen.

Ja kappas, se on erilainen kuin viikko sitten.

Sitä kohti tai sitten muutan suuntaa.

+++

Voimia ja intoa on.

Tuli se sitten kaurapuurosta, voisilmästä tai siitä, etten ole nilkkasukka.

Tuulista ja kaunista lokakuuta.

Back To Top