Aurinkoraidat

”Uneksin maalaukseni,

ja sitten maalaan uneni”.

• Vincent van Gogh

Luin tuon sitaatin jostain postauksesta.

Se tuntui heti omalta.

+++

Olen uinut. Nauttinut lämpimistä rantakallioista.

Veden liplatuksesta ja hiekkaisista flipflopeista.

Istunut iltaa yöttömässä yössä ja nauttinut trooppisen tuulen viilentävästä tunteesta.

Siemaillut lasin jos toisenkin. Aterioinut joukolla, kaksin tai yksin.

Usein ulkona. Tuoretta kalaa tai grillin antimia.

Ja syönyt vadelmia. Huisin paljon vadelmia.

+++

Olen kastunut läpimäräksi kesäsateessa ja nauranut aamutunteina usvan noustessa.

Pyöräillyt. Paikasta toiseen matkaa tehden ja paikasta toiseen vain ilosta.

Luonto on ollut syvän vihreää, okran keltaista ja lumoavan raikkaan sinistä.

Auringonlaskut aina toinen toistaan kauniimpia.

+++

Kesä on ollut erilainen, silti niin samanlainen.

Muistuttanut oman lapsuuden kesiä ja omien lasten kesiä.

Tuonut tuoksu-, maku- ja tunnemuistot pintaan.

Hyvällä. Jotenkin mahdottoman hyvällä tavalla.

+++

On saanut olla itsekseni. Antanut luvan itselleni olla itseksein.

Jopa kauniina kesäiltana.

Auringon paahtamat raidat iholla ja ihon alla.

Sellaiset kesänmakuiset. Vapaat, villit ja hallitut. Tasaraidat.

+++

Olen maalannut kesäni todeksi.

Tehnyt yhden itselleni kauniin taideteoksen.

Unesta. Haaveista. Ja realismista

+++

Maagista elokuuta.