Selviytyjä

” Mä en todellakaan aio muuttua joksku  katkeraksi akaksi vaan teen nyt kasvonaamion!”, sanoi entinen vaimo, kun mies läksi toiselle kierrokselle.

+++

” Menetkö hoitoon, voisi tehdä hyvää”, sanoi esimies, kun alainen hengitti paperipussiin ja purskahti itkuun, jos joku vilkaisi. Hän meni terapiaan. ” Siis mä olisin niin loukkaantunut, jos se ois mulle niin sanonut”, vastasi toinen. Kyse oli paniikkihäriöstä, joka laukesi työpaikalla. Pari terapiasessiota auttoi.

+++

”Sun nimi kuulostaa ihan halpis kosmetologilta! Mikset sä vaihda sitä taas tyttönimeksesi, kun vihaat entistä elämääsi”, arvosteli ja tuomitsi ystävä, kun oli itse tehnyt juuri nimenmuutoksen. Monen vuoden mietinnän jälkeen. Toinen piti omastaan ja sen tuomasta lämmöstä ja yhtenäisyydestä lastensa kanssa. Kuten lapsetkin. Muulla ei ollut väliä. Ainakaan vielä.

+++

” Se on nivelrikko ja pieni lisävamma. Ei kannata tehdä mitään, kun olkapää on muutenkin rikki. Ei se tästä paremmaksi tule, mutta lihaskuntoa voi huoltaa”, tokaisi lääkäri ja jatkoi, että muilla on paljon huonomminkin.

+++

Pieniä asioita, muilta kuultuja ja itselleen tapahtuneita. Ei kuolemaa, parantumatonta suurta sairautta tai muuta tragediaa. Ei maailmaa mullistavia tekoja tai järjetöntä epäoikeudenmukaisuutta. Sellaista vain vähän epämukavaa.

+++

Voishan sitä loukkaantua. Tai vähintäänkin mielensäpahoittaa. Mutta…

Loukkaantuja loukkaantuu mistä vain, selviytyjä selviytyy tavalla taikka toisella. Mielensä voi pahoittaa, mutta pääsetkö sen yli, on oma valinta.

Selviytyjä osaa suhteuttaa sanojan aseman, sanojen merkityksen ja seuraukset. On avoin vaihtoehdoille; uusille ja vanhoille, hyviksi havaituille. Jossain aikajanassa.

Loukkaantuja ei. Ja usein hän ikuisessa loukkaantumisessaan jatkaa toisten loukkaamista aloittaen, ” sä varmaan kyllä loukkaannut tästä, mutta mun on pakko sanoa sulle, siis ihan ystävänä…” Silloin selviytyjä astuu takavasemmalle ja ratsastaa kohti auringonlaskua kuin Lucky Luke. Jep. Kohti uusia seikkailuja.

+++

Olkapäätuomio oli aluksi musertava, mutta mansikoiden ja konjakin jälkeen, vähintäänkin siedettävä. Käsi toimii,vaikka fyysinen loukkaantuminen, vanha vamma, sitä vähän jarruttaakin. Elämä on ja näillä mennään. Onhan sitä selvitty tähänkin asti.

Kesä Kivaa Kaikille!