Kukkahuivi

Siellä se oli. Kaapin perukoilla.

Ollut jo vuosia käytössä. Kesäisin ilahduttamassa.

Juhlissa, arjessa, tuulessa ja muuten vain väriä antamassa.

Se oli ostettu matkoilta. Barcelonasta. Sillä oli tarina ja hyvä haltija.

Kukkahuivi. Mun luottoasuste. Tilanteessa kuin tilanteessa.

Ja tänään se saa taas uuden tehtävän.

++++++++

Kukkis peittää, hämää, kaunistaa ja saa huomiota,

Kerran istuin penkillä, ihan yleisellä paikalla, en kyennyt liikkumaan, itkin vain. Surusta. Usein myös ilosta, mutta silloin surusta. Sain vierustoverin.

“Sulla on ihana huivi. Mitkä värit ja vaikuttaa hyvältä harteilla. Ei liian raskas. Saako hiplata?”

Suru kaikkoisi, huivi jäi ja sain uuden tuttavuuden.

++++++

Se tokaksi ylin nappi ampaisi yöttömään yöhön. Niitä tilanteita, you know.

Parit kierrokset, veto leuan alta löysään aaltoon ja asu oli valmis.

Harmitti, nolotti ja hämmensi, mutta huivi pelasti.

Huolilteltu, kesäinen ja tredikäs look peitti rintojen kohdalla ammottavan aukon.

++++++

Illalla mennään taas. Tositarkoituksella.

Mun olkanivel on vihoitellut. Ei vähän vaan ihan reippaasti.

On droppia ja geeliä, tyynyunta ja kantosidettä.

Kukkiksesta on moneksi. Niin kuin juhannuskokolla käsivarren leposijaksi.

++++++

Iloista keskikesän juhlaa!