skip to Main Content

Ystävyys

Olen onnekas.

Minulle on aina siunaantunut ystäviä.


Olen sitä tyyppiä, jolla on ystäviä lapsuudenkodista, veljet, sen naapurista, koulusta, opiskeluajoilta, työpaikoilta, harrastuksista ja lasten tuttujen vanhemmista.

Jopa au pair aikainen perheeni ja silloin 4 kk hoitolapsi kuuluvat ystäväpiiriini.


Osa on miehiä, osa reippaasti vanhempia tai nuorempia.

Osa hetken tuttuja ja toiset vuosikymmenten takaa.

Ystävyyttä ei määritä kauanko ollaan tunnettu, kuinka tiuhaan tavataan tai keskinäisten salaisuuksien ja kokemusten määrä, vaan se, että arvostetaan, kunnioitetaan ja kohdataan. Aidosti, rennosti ja ilolla.


FBstä on ollut apua. Se yhdistää ja jos haluaa, se erottaa.Sen päättää sen käyttäjä. Minua ja ympäristöäni se on yhdistänyt


Viime vuosi oli vilkas. Oli touhua ja tohinaa ja todella monta mukavaa tapaamista.

Face to face kaksin tai suuremmalla joukolla. Siihen päälle muutama kymmen uutta työkasvoa.

On ollut ihanaa, kivaa ja opettavaa. Ja tunne vain jatkuu.

Uusia kavereita on tullut, tuttavuus on syventynyt ja ystävyys säilynyt, uusiutunut tai sen on ollut aika jatkaa matkaa.

Eri suuntiin kuin ennen.Vuosi 2018 oli monella tavalla muista vuosista poikkeava.


Mutta parasta on, etten enää pelkää. 

Että sanomisiani käytetään minua vastaan, niiden muotoa muutetaan tai otetaan pois asiayhteydestä ja vääristellään.

Että jäisin yksin, että olen erilainen kuin muut, että minua vähätellään, syrjitään tai sivuutetaan. Että tuntisin olevani ulkopuolinen. 

Ettei minulla olisi sosiaalista elämää, etten kuuluisi johonkin joukkoon.

Minulla ei enää ole sellaisia ystäviä, tuttuja tai kavereita.Ei, ei enää. Sillä olen itseni paras ystävä ja ystävää suojellaan, varjellaan ja kuunnellaan.Eikä ystävää tai ystävän tarvitse pelätä.


Olen onnellinen teistä kaikista, joiden kanssa saan arkeni ja juhlani jakaa. 

Ihanaa Ystävänpäivää!


Ps kuvassa osa kuvista viime vuodelta.

Back To Top