Valo ja Varjo

Lunta, lunta ja lunta.

Stadi on saanut tänä vuonna osansa.

Se on ihanaa ja kamalaa

________________________________

Aurinko, hankien hohde ja lumen narskunta. Se kauneus piristää ja virkistää.

Sielu lepää, mieli hyräilee ja katse kirkastuu. Niin valkeudesta kuin tunnelmasta.

Hiihtämään pääsee kotiovelta tai bussimatkan päästä.

Lumen keskellä retkieväiden syönti onnistuu myös pääkaupunkiseudulla.

________________________________

Mutta.

________________________________

Valvot yöt tai heräilet vähän väliä, kun lumiaurat kolaavat, ajavat ja raapivat kotikatua. Se on onni ja/tai epäonni.

Tien keskellä voi kyllä kävellä, mutta reunat.

Riippuen missä asut, aloitat aamusi lapioiden, lumessa rämpien tai trampaten.

________________________________

Muualla on käytössä kyltti “Ei talvikunnossapitoa”.

Joko virallisesti tai epävirallisesti.

Kadunvarret ovat muuttuneet. Autot ovat jumissa tai paikkoja ei löydy.

Bussista astut ruskeanvalkeanmustaan kinokseen ja ratikasta liukkaalle alustalle, kun on aurattu, sulatettu ja luonto tekee omat temppunsa.

Ja kaikki on myöhässä. Julkiset kulkuvälineet, oma autoreitti sudittaa ja askeliaan on varottava.

_______________________________

Talvi on ihana. Valoineen ja varjoineen. Eikä mikään ole ikuista.

Nautitaan nyt tästä. Kaikkinensa.

_______________________________

Hyvää alkavaa helmikuuta!