A Star is Born

” Me siis niin itkettiin. Oli ihana itkeä yhdessä. Ja se musiikki. Sekin itketti.”, kertoili tytär edellisviikon elokuvaelämyksestä ystävättärensä kanssa.

” Minäkin itkin. Muistan,että vain itkin. Ja se musiikki. Ikivihreitä. Vakiomusaa hitaissa”, komppasin minä.

Puhuttiin elokuvasta A Star is born.

Tytär uusimmasta versiosta, tältä vuodelta 2018. Tähtinä Bradley Cooper ja Lady Gaga.

Minä edellisestä, vuodelta 1976. Tähtinä Kris Kristofferson ja Barbra Streisand.

Tunteet yhdisti. Mammaa ja tytärtä.

 

Elämykset, tapahtumat, yhdessä koetut kokemukset; ne ovat arvokkaita.

 

Mammana olin innoissani saman, tai melkein saman, leffan kollektiivisesta  fiiliksistä.

Ehdotin oman versioni katselua.

Parhaaseen katseluaikaan.

Perjantai iltana saunan jälkeen.

 

Olo oli lämmin, pasta maistui ja oli mukava pötkötellä rennosti sohvalla.

” Hei, katso…apua miten saan pysäytettyä… voi kun se näkyis uudelleen…katso, sama on, katso..”, hihkuin ja hävisin eteishalliin.

Mukanani toin, jäämistöstäni, entisen kotitalon kellarista toisen tyttären tuoman taulun.

Olin sen jo ehtinyt unohtaa,  mutta siinä se nyt  oli kädessäni ja leffassa Barbran/Estherin seinällä.

Georges de Feuren litografia sulkakynällä kirjoittavasta naisesta.

 

Taulu oli aikoinaan ollut lapsuudenkodissani oman huoneeni seinällä.

Olin saanut taidekalenteri ja tykästyin kuviin. Niin myös edesmennyt isäni.

Etenkin tähän. Minulle teetettiin kahdesta kuvasta taulut. Se oli aikaa ennen Ikean. Todella. Teetettiin.

Siinä se oli. Kuva. Yhteinen mieltymyksemme kohde isäni kanssa.

Taulu leffasta, leffan, josta tyttäreni kanssa nautin.

 

On se vaan mageeta jakaa fiilareita toisen kanssa.

Etenkin jos ne ovat samanlaisia.

Ja etenkin, jos se toinen on rakas ja läheinen.

A Star is Born on tarina rakkaudesta.

Mutta eniten yhteydestä toiseen.

Sellainen tähtiin kirjoitettu juttu. Eikä sitä tarvitse sen kummemmin selittää.

 

Hyvää Pyhäinpäiväviikonloppua.