Check!

Kotiavaimet. Lompakko. Puhelin. Autonavaimet, pyöränavaimet tai bussikortti. Check.

Kulkukortti. Check.

Silmälasit ovat listalta pois. Kiitos silmäleikkauksen.

Valot. Suoristaja. TV tai muut tietolaitteet. Check.

Se, että pääsee ulos kämpästä on yhtä muistamista ja tsekkaamista.

Listoja en vielä harrasta, mutta olen jo alkanut miettiä eteisen oveen yhtä suurta ilmoitustaulua.

Muista! ja ne muistettavat.

 

Siinä on etunsa ja haittansa, kun yksin asuu.

Kun joku on hävyksissä, ei voi kuin itselleen tuskailla.

Ja multa on valitettavan usein joku kateissa. Esimerkkinä puhelin.

Sen etsimistä ei auta ainakaan se, että pidän sitä useimmiten äänettömällä.

Enkä millään opi sitä(kään) säilyttämään jossain tietyssä, sille mielessäni sovitussa paikassa!

 

Toinen on tarkistus.

” Samutinkohan hellan?”

” Laitoinko makkarin ikkunan kiinni tai otinko partsilta  puseron tuulettumasta´?”

” Tiskikone…kai mä huomioin ohjelman loppumisen ja avasin sen..”

” Kahvinkeitin, tulikohan sammutettua ja pannu huuhdeltua?”

Nämä ajatukset tulevat kaukana kotoa, kun sade yllättää, luet tulipalosta tai kuulet vesivahingosta.

Eikä ole ketään kelle soittaa ja varmistaa asia. Tyyliin, Heti.

 

Tässä eräänä päivänä tulin pimeään kotiin.

Jotain oli erillailla. Yksi valo liikaa. Punainen ja vilkkuva.

Silitysrauta.

Se oli ollut päällä n 10h. Itsekseen.

Mutta onneksi itse itsessään, vielä tajuissaan, se oli itsensä sulkenut.

Tai mitä se nyt onkaan. Ajastin, safetytoiminta tai what evö, yksineläjän pelastus.

 

Tarkkana täytyy olla. Check list, ennen “kotoalentoa” ei ole yhtään hullumpi idea.

 

Syysiloa!