Avaan joka aamu kaksi lahjaa. Mitkä ne ovat?

Hei, tarvitsetteko apua? Voinko auttaa?, kysyin kumaraselkäiseltä rouvalta.

Kiitos mielellään, jos sinulla on vain aikaa. Katsos kun minulla on tämä keppi, sain  mukavan tuntuisen vastauksen.

Oltiin Kansakoulunkadun vilskeessä, mahtipontisen kerrostalon edessä.

Rouvalla oli keppi nojallaan oven pielessä ja kummatkin kädet ovenkahvassa.

Vaan ei ovi auennut. Avitin. Raskashan se oli. Kumpaisellekin, vaan keveni, kun yhdessä avattiin.

 

Minulla on asunto tässä talossa. En minä siinä asu, mutta käyn siellä tavaroita järjestelemässä. 

Voi, naisihmisen pitäisi kerran kymmenessä vuodessa tutkia omaisuutensa ja heittää joutavat pois.

Olen jo 96 vuotias, mutta tietyt asiat pitää hoitaa. Tänään piti olla testamentin allekirjoituspäivä, mutta se rouva ei päässytkään, niin siivoilen sitten. Olen huoneiston perinyt, lahjaksi saanut. Ajattele, äitini tädiltä. Ei siis omaltani.

Ja väliin heleää naurua. Minä kuuntelin ja nyökkäilin. Rouva nojasi keppiinsä, suoristi hattuaan ja puhui käsillään.

Sanoivat, että pitäisi asunto myydä. Myydä, mitä, lahjaksi saatu! Ei, minä annan sen sukulaistytölle. Minä olen Karjalan evakkoja. Olen (nyt en muista mistä ..) ja kova puhumaan. Ja taas eloisaa naurua.

 

Minä myötäilin, kerroin äidistäni ja mistä olin tullut. Metroasemalta. Pikaselitys.

Siinä käytiin läpi lähiliikenne, liukkaat kadut, entiset ja nykyiset talvet, sukulaissuhteet ja he,

ketkä rouvan lähellä olivat vielä elossa. Veli oli tärkein.

Oli käynyt kokkikoulun eläkkeellä, jotta tutut saisivat maukasta ja ravitsevaa ruokaa.

Superhali tälle veljelle, ajattelin.

 

Sinä olet hyväntahtoinen ihminen. Vein aikaasi, mutta et yhtään minuun hermostunut.

Tokihan sinä jonnekin olet matkalla, jatkoi uusi tuttavani.

Minusta rouva oli aika veitikka. Iloinen, reipas ja niin elämänmyönteinen. Sanottiin heit ja se oli siinä.

 

Ja mikä onkaan vastaus otsikon kysymykseen?

Avaan joka aamu kaksi lahjaa. Mitkä ne ovat? Silmät.

 

Käytä niitä. Katso ja näe.

Joku voi tarvita apuasi, jos hänet vain huomattaisiin.

 

Hyvää tulevaa Ystävänpäivää 14.2.

 

ps. sydänsämpyläkin on söpö