Rusinat pullasta

“Mamma, näitkö tuon ikkunan! Prinsessakakkuja, laskiaispullia. Mennääks?”

“Mennään vaan. Käydään ekaks syömässä ja sit tänne, Ok?”

Näin tehtiin. Oltiin Tukholmassa päiväreissulla. Sen paras anti on fiilistely.

Miljöö, tunnelma, ihmiset ja ah, niin ihanat ravintolat ja kahvilat. Ja ihqu matkaseura. Tytär.

 

Olen jo jonkin aikaa nauttinut arjestani, etten edes ole ajatellut, että “irtiotto arjesta” olisi tarpeen.

Töitä saisi olla rutkasti enemmän, mutta muuten, siis muuten, elämä on niin siistiii!

Elämään on löytymässä tasapaino. Se paljon  puhuttu sisäinen rauha. On se vaan makeeta.

Sehän aina heiluu vähän puolelta toiselle, mutta ehkä just siinä onkin se juju. Pitää mukavasti liikkeellä.

 

Mutta kun Stockiksessa kuljettiin, se tuntui ihanalta. Minä sain jutustella vanhat muistoni. Taas kerran.

Olen asunut Tukholmassa yhteensä yli vuoden. Kaikki vuodenajat olen kokenut. Kivat kokemukset.

Kerroin pyöräreittini, lempikauppani ja missä oli se ja se disco tai ravintola. Osan tytär jo muistaakin.

Östermalms saluhallen oli nyt remontissa ja vieressä oli varahalli. Niin Hakista tai Hakis Östemalshallenia.

Mutta että italialaisravintola Caprikin ihan palasina. Tai se talo. Sieltä sai ne Pohjolan ekat, aidot uunipizzat.

Uusia tuulia, uusia paikkoja, uusia muistoja. Hyvä niin. Ja tyttärelle ihan omat.

 

Ennen Arlanda Expresseniin astumista mentiin kahvilaan. Uudistettuun vanhaan tuttuun, Vete-Katten.

Siellä niitä oli; kierrettä ja suoraa, ympyrää ja töttöröä. Yllätyssisustuksella tai näkyvällä kreemillä.

Pullaa, torttua, pasteijaa ja tuulihattuja hyllykaupalla. Vaan ei pullaa rusinalla. Näkyvällä.

 

Valittiin omamme. Kyllä ruotsalaiset osaavat. Vitriinistä löytyi myös n. kolmen puraisun laskiaispulla.

Mantelilla ja runsaalla kermavaahdolla. Sellainen pieni suuri nautinto. Just mulle sopiva. Otin sen.

Tytär diggaa korvareista ja pisti vaihteeksi elämän risaseks; kaneli vaihtui vanilijaan.

 

Tätähän se elämä on. Tunteita. Ei se ulospäin näkyvä jutska vaan tunne.

Siellä kahvilassa istuin ihanassa ympäristössä, nauttien ja vain ollen.

Se pikku ihanuus siinä vastapäätä. Tytär, no vähän pullakin.

Nautin olemisesta, “rusinasta pullassa”  ja olin niin saakutin onnellinen.

 

Ihanaa tammikuista viikonloppua!