Uuden kuun jooga

Aum, Aum, Aum….

Huoneessa kaikui osallistujien äänet.

Ääneen sekoittui kitaran soinnut ja jonkun puhallettavan torven kumea ääni.

Olin auringonpimennys joogassa tai oikeastaan uudenkuun meditaatiossa.

Kynttilän kajossa ja lämpimässä ilmapiirissä.

Mukavasti yhdessä, mutta silti erikseen.

 

Aamukävelyille on jo pitänyt pukea pitkähihaista.

Pyörälenkit ovat vielä lämpimiä, mutta jos illalla suunnistat kotiin vähän

myöhemmin, niin istuin on illan kosteudesta nihkeä.

On ollut jo iltoja, jolloin tassuttelen villasukilla.

Kerran sytytin kynttilätkin. Teki mieli. Lämpöä.

Loppu kesä on uusien alkujen aikaa.

 

Syksy tekee tuloaan ja arkirutiinit palaavat.

Ilokseni Method Putkisto tunnit alkoivat.

Olen niihin ihan koukussa.  Ja jotain muutakin tekisi mieli.

Jotain hyvinvointiin liittyvää. Jotain.

On vain tarve uudistua ja saada tilalle pisara uutta.

 

Vuoden ajat vaihtuvat, mutta syksy on syksy.

Olen aina siitä tykännyt. Kirkkaudesta, kuulaudesta ja väreistä.

Ja tätä syksyä oikein odotan. En ihan vielä tiedä miksi, mutta odotan.

 

Ilta oli maaginen. Se tunnelma ja läsnäolo.

Jotain lähti ja jotain tuli  tilalle.

Entiset syyskuun tärkeät päivämäärät hävisivät.

Tilaa sai muut kuukaudet ja uudet päivämäärät.

 

Aum, aum, aum…  Se sanottiin sinä iltana 108 kertaa.

Onneksi ei tarvinnut itse laskea. Sai vain olla ja hymistä. Mantrata.

Antaa peukalon levätä etusormella ja  tuntea kuinka sydän chakra aukesi.

 

Uusikuu ja uuden tuntua. Sen vain aistii.

Maassa, ilmassa, vedessä, tulessa, eetterissä, hengessä ja koko kosmoksessa.

Ja se tuntuu hyvältä.

 

Ihanaa loppukesää.