Herkullinen

” Ai, kun sä näytät hyvältä.

Sun kaikki värit. Ne ovat kivat yhdessä.

Sä näytät tosi herkulliselta.”

Joo, kiva, ajattelin.

Siis kuka käyttää sanaa “herkullinen” ihmisestä, hymähdin mielessäni.

Ääneen sanoin, ” kiitos, voi sua, on sulla sanonnat!”. Ja halasin.

 

Adjektiivit, nuo arjen alleviivauskynät, antavat sävyt tapahtumille.

Söin kesäkahvilan tuulisella kallioterassilla taivaallista mansikkakakkua.

Se maistui raikkaalta hellepäivältä ja toi mieleeni huolettoman lapsuuden.

Lempeän metsämansikkamaidon ja raukean iltapäivän.

Ja niin pois päin.

Mielessäni kävin Snäcknäsissä, Tammisaaren saaristossa.

Ilman adjektiivejä olisin varmaan vain maistanut mansikkakakkua.

 

Olen jo tänä kesänä tavannut avoimia ja mielenkiintoisia ihmisiä.

Ihania tapauksia. Sydän kamaa.

Istunut fantastisessa seurassa ja tanssinut hulvattomasti rock-funky-disco jytkeessä.

Nauttinut viileän tujuja juomia ja napsutellut viittä vaille käristyneitä grilliantimia.

Tuntenut jätti sadepisarat koko kehollani ja kaikissa  vaatekerroksissani.

Polttanut nassuni ja peitellyt valkeaa selkääni.

Olo on rusketuksen kannalta kuin puoliksi paistetun pakastekalapuikon.

Mutta koko elämä on kuin villi kesäniitty.

Jotenkin balanssissa koko suuressa, arvaamattomassa maailmassa.

 

Ihanaa, kun ihmiset käyttävät kuvailevaa kieltä.

Se todella kertoo enemmän. Tunnelman ja tunnelman. Sen todellisen ja kertojan.

 

Ja kukahan mahtoi olla tuon herkku – sanan takana.

Mun äiti.

 

 

Herkullista olemista itse kullekin. :)