skip to Main Content
tinder_nainenyliviiksyt

Tinder

Viihdyn yksin. Kyllä. Tykkään seurasta. Kyllä.

Olen seurallinen. Kyllä. Pidän hiljaisuudesta. Kyllä.

On rientoja. On rauhaa. On kävelykaveria ja terassimenoa. Joukollakin. Joo.

Mutta. Kaipaan miesseuraa.

Itselleni. Vain ja ainoastaan itselleni. Minä itse ja mies. Jes. Sitä kaipaan.

 

Se alkoi viime syksynä. Siinä marraskuun korvilla.

Katse, näkeminen ja ihmeellinen olo. Yhdellä kauppareissulla.

Ekaksi. Minä näin. Olin saanut kuukautta aikaisemmin silmiini linssit.

Siis ei rillejä ja näin. Aika huigeeta.

Tokaksi. Minä katsoin. Näin ja katsoin ja kohteena oli Mies.

Minusta komea. Pitkä. Oi, ihanan pitkä. Vaalea, kait, oli pipo ja hymyilevä.

Kolmanneksi. Minä tunsin. Se sellainen vatsanipsaus, näkymätön puna ja suun kaarre.

Mulle tuli ihmeellinen olo. Sellainen lämpö sisuksissa ulkoisesta havainnosta. Mageeta.

Ja niin se on mieleeni jäänyt. Kaipaus. Mieheen.

 

Olen FB tyyppi ja sometyyppi, mutta en Nettideitti tai Tinderhenkilö.

Jotenkin se tuntuu ihan vieraalta.

Olen toki ystäviltä uteliaana kysellyt ja kerran ollut Tinderissä n10min tyttären ohjauksessa.

En oiken lämmennyt sille kuvien pikahipaisulle ja muullekaan.

Hui. Tuli sellainen katalogityttö fiilis.

Tiedän. Typerää ja vanhanaikaista. Tiedän.

Mutta tuli vaan epämukava tunne. Minulle.

 

Helatorstai lähestyy.  Sen jälkeen Helluntai.

Ja jos perässä tulee Heila, niin kiva.

Ilman Tinderiä. Ainakin tänä vuonna.

 

 

 

Back To Top