skip to Main Content

Sote

” Sinulla on B lappu, vaikka tänne kuuluisi olla A lappu”.
” Minulla on kumpikin, sillä minulla on kaksi asiaa”.
” Otetaan nyt B lapun mukaan, kun on hiljasempaa”.
” Kiitos”, vastaan nöyrästi ja vähän hämilläni.
” Voit mennä verhon taakse riisuutumaan”, nainen jatkoi.
” Onko sinulla kaikki ok eli kohtu tallessa ja niin pois päin?”.
” On ja kaikki varmaan ok”, vastasin hiljakseen.
” Milloin viimeksi olet ollut vastaavassa tarkistuksessa ja sillai?”
”  En nyt tarkalleen muista…”
” Niin meillähän ei näy toisen kunnan tiedot ja vain lääkäri näkee mahdolliset
lääkemäräykset ja niin pois päin”.

Voi Pyhä Sylvi, ajattelin
Raja oli ylitetty ja elämä on yhtä niin pois päin.
Tervetuloa Helsingin terveyspalveluihin.

Olin vuositsekkauksessa tai oikeastaan ilmoittautumassa helsinkiläiseksi.
Ajattelin, että päivitän nämäkin tiedot, jos jotain joskus sattuisi.
Moni asia oli yli kymmenessä vuodessa muuttunut.
Ei ehkä huonompaa, mutta keskittynyt yhteen paikkaan.
Hammashoitoloita oli vähemmän ja labra oli keskustassa eikä enää
terveysaseman yhteydessä. Se oli suurin muutos.

Tai toiseksi suurin. Muistin anonyymit vastaanottovirkailijat.
Nyt he olivat ihmisiä. Varmaankin monen myllerryksen läpikäyneet.
Ystävällisiä, auttavaisia ja yksilöllisesti neuvovia henkilöitä.
Sanoinkin yhdelle, “kiitos avusta ja kiva kun sinulla oli aikaa”.
“Voi kun byrokratialle ja muutoksille ei voi mitään, niin sille voi, että on aikaa asiakkaalle”.

Ja niin pois päin nainen keskuslabrassa olikin liikuttava.
” Tule varovasti penkiltä alas. Anna kun autan. Tukevasti tästä kiinni, vasen jalka pallille ja oikea lattialle. Sitten vain takaisin verhon taakse ja niin pois päin”.

Muutos on varmaa. Inhimillisyys ei.
Mutta muutoksessa voi inhimillisyys kasvaa.

Kiitos Stadin terkkarit.
Kanssanne oli ilo asioida.

Back To Top