skip to Main Content

Pölynimuri

Ja näitä pussejakin oli vaikka mitä, niin ja pussittomia…

Miksi ei enää ole ovelta ovelle kulkevia imurikauppiaita?

Silloin olisi helppo valita siitä yhdestä merkistä se ainokainen.
Kauppias kertoisi ja näyttäisi niin koneen toiminnot kuin tehot.
Kysymättä. Olisi läsnä. Puhuisi ja esittelisi. Paikanpäällä. Asiakkaan tarpeisiin.
Myisi pussit ja lisäosat. Lupaisi tulla tarkistuskäynnille kokemuksia kuulemaan.
Ai, kun se olisi ihanaa. Minulle.
Ollaan äidille uutta konetta hankkimassa.
Sitä varten, jos kukkaruukku kaatuisi tai olisi tarvetta ihan vain kevyeen putsaukseen.
Muutenhan imuria käyttää siivooja. Äidille hyvä Salme.

Mutta toisaalta. Olisin missannut paljon.

Kaksi erilaista imurikeikkaa on jo pulkassa.
Yksi Stadin marketti tuli tutuksi.
Sen hedelmä-/kuivatuote-/vaateosastot ennen kuin saavuimme kodinkonehyllyille.
Info, takahuone ja lihatiski, sitten löytyi myyjä. Nykyelämän ihmeitä.
“Kun sä käytät tätä olkkarissa sohvan alla nii tää varsi on tosi kätevä” -tapaus.
“Ai, painavako, ei vaa kukaa oo koskaa valittanu”, jatkoi varjoversio Speden rautakauppa esikuvasta.
Äiti kyseli tehoista, pyöristä, ulostuloilmasta, vaihtopusseista, koneen painosta. Just name it.
Ei tullut kauppoja ei.

Toisella kerralla suunnattiin Espooseen. Löydettiin se Jättiläiskodinkonehalli.
Oltiin yli tunti. Pitkä tunti. Minulle ja myyjälle. Lopuksi vain minulle.
Käytiin läpi pari mallia. Suulakkeet. Allergiatestit. Suodattimet. Pestävät ja vaihdettavat.
Vedettiin. Tökittiin. Irrotettiin ja liitettiin. Mallattiin varsia ja paineltiin käsin sekä jaloin.
Minä puuduin ja myyjä innostui. Tehtiin tilaus.
Päälle päätteeksi vilkaistiin vielä liesituulettimet ja vedenkeittimet. Jäivät muhimaan.

Kahden viikon päästä tehdään uusi retki. Äiti halusi.
Lisätuotteet mietityttävät, mutta imuri haetaan. Jees.
Äiti oli iloinen erilaisten nuorten työpanoksesta.
Pikkasen oli hataraa, mutta kummatkin oppivat. Myyjä ja asiakas. Näin hän sen mielsi.

Opin minäkin. Kärsivällisyyttä ja kaupantekoa. Ja ns. pienten asioiden merkitystä.
“Hei, mehän ollaan Espoossa”.
“Joo-o äiti”
“Mennäänkö Haikaranpesään lounaalle?”
“Ok”
“Kiitos. Olet rakas. Sain imurin ja minulla on sinut”.

Ja niin hissi vei medät taivaisiin. Siis ravintolaan vesitornin huipulle.
Uuden ja vanhan imurin omistajat (melkein). Vanha kulkeutuu Porvooseen. Tyttärelle.

Mitäköhän ne ovelta ovelle kauppiaat lupasivat tehdä niille vanhoille…..

Kevättä on ilmassa, Vappu on tulossa. Glada Vappen!

Back To Top