Elämys

Porvoon Tuomiokirkko

” Ihanaa. Mullakin on ollut aika kiva päivä, mutta sen kyllä kruunaisi jos voisi vaikka käpertyä takkatulen ääreen.
Tuli mieleen se ihana ilta, kun juteltiin sun kanssa vaan tosi pitkään kynttilän valossa kaikesta.
Sä oot niin hyvä kuuntelija, se auttoi mua näkemään sen tilanteen eri kantilta ja se auttoi,
kiitos siitä”.

Jummi.Olipa nasta viesti. Ihanan henkilökohtainen ja ilahduttava.
Läsnäolo. Läheisyys. Tunne. Arkisen mukava virtuaalikohtaaminen.
Jep. Säväytti. Kosketti. Yllätti.

Olin mukana Pilvi Takalan Invisible friend -näyttelyssä.
Lähetin tiettyyn numeroon tekstiviestin ja sain vastauksen.
Tekstiteltiin ja toivotettiin hyvät yöt.
Minä hänelle ja hän minulle. Tiedä sitten kuka ken hän on.

Kuulun elämysten keskiverto keski-ikäisiin (ehkä keskinkertaisiin) keskiarvo kuluttajiin.
Tykkään luennoista, näyttelyistä ja esityksistä. Yhdessä ja joskus yksin.
Aika harvoin kyllä yksin. Tarkoitus olisi opetella.
Onnekseni N, nuorin tyttäreni, on myös elämysihminen.
Tunteet, oi ne tunteet. Niitä on niin kiva erikulmista herätellä.

Tänään on vuorossa Porvoon Tuomiokirkon joulukonsertti. Ensimmäinen.
Varustaudun nessuilla. Viime vuonna oli tarpeen. Tänä vuonna vain varalla. Ehkä.

“Takkatuli. Kynttilä. (kuva punaviinilasista) Ihan ok marraskuu.”
Tällaisen viestin lähetin ensin, kun sain yllämainitun vastauksen.
Ei siihen paljon tarvita.
Yhteyteen. Tunnetajuntaan. Tuntemattomaan tutustumiseen. Elämykseen.

Kiitos Pilvi. Nappijuttu aikakauteen, jossa elämme. Kiva idis.

Näyttely on Helsinki Contemporary, 26.11. – 20.12.2015