Näyttämö

Siivouksen keskivaiheilla.

Siinä se on. Väsähtäneen autotallin leveä ja rispaantunut kaksoisovi. Esirippu.
Sen takana oli R:n miniatyyrimaa. Pienoisnäyttämö. On jo korkea aika tehdä tuttavuutta.
Minä ja Hän. Ei kun Sen. Ja jotenkin kanssa hän…
Pakosta ja pakonomaisesta halusta sekä tarpeesta.

R oli kotioloissa aika-ajoin varsinainen duracell pupu.
Minne käänsitkin pään, siellä patterirobotti liikehti.
R oli pyörimässä ja touhuamassa. Mitä…heaven knows…jotain.
Hitto, joskus minusta tuntui, etten osaa mitään, en saanut tehdä mitään, en ollut mitään.
Kaiken piti hoitua R:n kautta; hallinta, kontrolli ja toiminta sekä logistiikka.
Oli pidettävä puolensa ja herätellä, “haloo, minäkin olen olemassa!”, jos mielit olla mukana perheen tohinoissa silloinkin, kun R oli paikalla.
Niinpä minusta tuli alisuorittaja, joka teki lähinnä viikkosiivouksen. Erikoisalaani olivat toiletit.
Ja R:n ihka oma reviiri oli autotalli. Perheemme varasto.

Autotallissamme ei ole koskaan ollut autoa.
Siellä on hyllyjä täynnä laatikoita, purnukoita ja kasseja.
Suksia, suksipusseja, kelkka, muovisia liukureita, työkaluja, fillareita, skoottereita, talonovia, lautoja, ämpäreitä ja autonrenkaita.
Tai luulin, että vain niitä.
Monesti olin R:n nähnyt järjestelevän ex- valtakuntaansa. Tavarat ulos, tavarat sisään.
Usein ihmettelin, ettei mitään näyttänyt vähentyneen. En enää.

Näennäistoimintaa, keskinäyttämö siistiksi, mutta nurkkiin oli pakattu yhä
enenevissä määriin “asioita”.
Tiukkaan insinöörimäiseen järjestykseen, joihin ei sitten vuosiin oltu edes koskettu.
Hyllyiltä löytyi muun muassa pussukoita yli kymmenen vuoden takaa.
Muuttomuistoja Lauttasaaresta.
Lastenhuoneen verhot, lamppu ja naulakko. Kasa dagis -piirroksia ja vajaita palapelejä.
Minun vanhat ja kuivuneet keramiikkatarvikkeeni. Rikkinäisiä osia L-saaren Ikea kirjahyllystä.
Jämäovien väliin tungettuja pahveja, valkoisia kovia pakkaustarvikkeita ja vanhoja (2) Lillyn pissimiä mattoja.

Tätäkö tämä elämämme on sitten R:n puolelta ollut.
Näennäisesti siistiä ja puhdasta. Voi Kiesus.
Ikävät tai tarpeettomat jutskat järjestelmällisesti hyllytettyinä.
Piilossa, mutta tarkasti omilla paikoillaan. R:n valitsimilla.
R on näytellyt ja minä olen kannustanut ja taputtanut sekä kuvitellut, että näyttämö on moitteeton joka esityksen jälkeen.
Luotin, en epäillyt, uskoin, en tarkistanut.
Kuvittelin, että kukin hoitaa kunnolla oman osansa, jos kerran niin sanoo.
Itse kerroin, mikäli wc paperi oli loppunut. Toilettivastaavan hommia.
Tiedottaminen. Negatiivinenkin.

Hyllyt, nurkat ja osan pöydästä olen tänä syksynä putsannut.
Olen tehnyt tilannekartoituksen, tutustunut tuntemattomaan ja antanut tunteiden tulla.
Roskiin, jätelavalle ja kiertoon. Osa kamoista on jäänyt talliin, ei uumeniin, vaan näkyville.
Tavaraa on huvennut jo huomattava määrä. Tunteita myös.

Nyt tilaa hallitsen minä. Autotalli on kontrollissani.
Väljässä ja joustavassa, mutta varmassa.

Niin kuin on oma näyttämönikin.
Se elämän kokoinen.
Täytän ja käytän sitä harkiten.
Itseäni kannustaen ja itselleni taputtaen.