Kutsumaton vieras

Niin viaton katse, mutta arvaamaton turkki….

Lämpöä ja läheisyyttä. Niitä elolliset kaipaavat.
Meillä tuivertaa muutoksen tuulet, joten me neljä, N, F, Lilly ja minä, haemme paikkaamme.
Tytöt ovat lähentyneet, puhe ja muukin yhteys meidän kaikkien välillä on tiivistynyt ja Lilly kulkee sinne, missä on seuraa. Meitä on kolme ahkeraa rapsuttajaa.
Se on silti hämillään. Jotain on ilmassa.
Lillyn päivät menevät siellä ja täällä, mutta yöt kuluvat visusti mamman vieressä.
Sängyssä. Hitto, välillä liiankin tiukasti, jolloin tilaa on mulla niukasti.
Hyppy, möyhintä, seisonta ja vapaa kaatuminen.
Niin, että sen selkä nuolee mun peittoa.
Ei se mitään, jos saataisiin olla kaksin (no, siskonpeti med flickor + Lilly on ok), mutta nyt ollaan  kerran oltu kolmisin.
Se vietävän pirullinen, penteleen punkki on tullut elämäämme.

Hetki, kun olet puoliunessa, saat lämmön ja hengitysrytmin valkopallerosta, mutta sormesi vaeltavat johonkin, mikä ei siinä pitäisi olla.
Se on pysäyttävä. Jäädyttävä.
Meitä on sängyssä liikaa, aivan liikaa. Valot ja tarkistus. Ei voi olla totta.
Eletään vaihetta, kun yksi on jo kiinnittynyt (siis punkki) ja toista (siis Lillyä) se ei vielä häiritse, mutta kolmas (siis minä) saa paniikin.
Olen kokematon, pelokas ja hui, jos toista sattuu, kun otan komennon. Nykäisen ja tapan.
Entä jos osa jää nahkaan ja olenkin tehtävässäni epäonnistunut. Apua, miten toimin oikein.
Ja toinen (Lilly)  vain välttelee, pakenee ja ihmettelee, mikä mättää.
Yritin nyppäistä, ei toiminut, herätin N:n ja tehtiin toistamiseen se, mitä osattiin.
Ei onnannut. Päätettiin jättää homma aamuun ja eläinlääkärille.

Aamu valkeni, Lillyn tarkistus ja hups, punkki oli kadonnut.
Petivaatteiden tuuletus ja vaihto, imurointi sekä uudelleen Lillyn tarkistus.
Poissa se oli,  muistona vain pieni verinen jälki. Oli joko kylläinen tai luovutti.
Oman ihon tarkistus. Ei mitään poikkeavaa. Tai oli muualla. Ajatuksissa.
Meillä kävi tunkeilija, joka voi ilmestyä uudelleen. Koska vaan.
Griipiiii….välillä tuntuu siltä, kuin joku kävelisi käsivarrellani…
Kylmät väreet, ravistus ja tarkistus. Huh, onneksi vain ”haamutuntoa”.
Ja kohta taas sama fiilis. Ei kivaa.

Päivärutiinit ovat muuttuneet. Iltaisin on meillä punkkisyyni.
Lilly saa edelleen olla sängyssäni. Lilly nyt on vain Lilly.
Tunteet voittaa järjen.

Kaksin on mukavampaa, kolmas pyörä aiheuttaa …mitä vaan.
Siis ainakin, jos se on yllättävä, kaikkien mielestä ei-toivottu, kutsumaton vieras.
Kuten punkki.