skip to Main Content

Suuri Puhallus

”Onnea Kulta!”.
Sain R:ltä Malmössä onnittelut, ruusukimpun ja lasin vövveä (veuve clicquot shamppis)  päivä sen jälkeen, kun  F ja N olivat läpäisseet inssin.
Olin ollut opettaja. Haastava jobi.
” Haluan eron”, oli seuraava lause ja toinen skoolaus. ### KNOCKOUT##
” Anteeksi..????”, sain änkytettyä, nielaisin ja kysyin, ”siis onko sulla joku toinen?”.
”Yyymmm…”, sanoi vastapäinen, autuaasti hymyilevä tuntematon henkilö, joka hetki sitten oli ollut mun  rakas, perheenisä, luotettava, huolehtiva X. Mun ja meidän iso Kulta.
Hän, joka alkuviikosta tekstaili, “Hej min skatt, jag älskar dig, puss”. Tällä viikolla ruotsiksi.
Iltaisin, siis edellisenäkin iltana, toivotti hyvää yötä ja suukkoja.
Mun ja tyttöjen perusturva. Kaikinpuolin.
Ja nyt….Ne sanat, siis uskomattomat sanat, lauseet ja kommentit, se ilme, omahyväisyys ja itseensä oleva tyytyväisyys, oli Hän.
Alien. ET (tosin ET on symppis). A little green man. Vai aito, oikea  R.

On kulunut  tasan 50 päivää tuosta illasta. Viime viikolla R:llä oli 49v. synttärit.
5-kymppinen on päivän sana. Keski-ikää, muutosta, vielä jotain muuta –ajatusta.
Miten voi  himpun vajaa 23v. vain hävitä. Kadota. Käsittämätöntä.
Nyt jo ymmärrän, etten elä painajaista vaan tämä on totta.
Niin totta, että sattuu. Sattuu ja ei. On kylmä ja kuuma.
Peite painaa tai sitä ei tunne. Ihoa kihelmöi tai olo on tunnoton.
Oksettaa, yököttää ja janottaa. Päässä jyskyttää. Valvottaa.
Ekat viikot olin shokissa ja kunnon itku tuli vasta kolmannella.
Nyt kyynelistä ei ole tulla loppua.

”Sä  olet vain vanha tottumus, jota ei ole ikävä”.
” En mä lapsista eroa, vaan susta. Sinustahan mä haluan eroon”.
”Ai sanonnat ja kosketukset…mitä niistä…nehän oli meidän elämää…ei ne mitään ole tarkoittaneet enää pitkään aikaan…”.
”Sinä et enää riitä mulle, mä haluan jotain muuta”.
”Haluan tasavertaisen kumppanin…” ja säälivä, kylmä katse kohdistuu minuun.
Autsch. Please. Mercy.

Siis mitä?? Milloin kaikki oli loppunut??
Tuhat muuta kysymystä on mielessäni, joista vain osan olen osannut tai kyennyt kysyä.
Ei vastauksia. Tai joo, mutta erilaisia, väistelyä ja sanojen/tarkoitusten vastuunpakoa, en mä noin ole sanonut/tarkoittanut –tyyliin. Hymähtelyä ja vähättelyä. Ihmeellistä isottelua.
Lopuksi, väkisin puserrettu, olen kaikesta pahoillani, kuin “nyt sen sitten sanoin”-tapasanonta.
”Ikävää, että otat asiat noin”, höysteellä. ”Sä olet niin teatraalinen”, pisteenä.

R suoritti perheen ja avioliiton.  Loppuun. Tytöt ovat yli 18v. Minä….hmm….tarpeeton.
Minä rakastin, elin perhe-elämää ja avioliittoa.  Jopa anopin ja appiukon varjossa.
Olin onnellinen. Luulin hänenkin olleen.
Nyt R on ”jännän”, uuden elämän, sen mielettömän kolmannen vaiheen hurmiossa.
Sen, johon vakaasti luulin kuuluvani.
Olinkin vankila, josta oli paettava. Kahle, joka kiristi ja se piti rikkoa. Tuusan nuuskaksi.
Jätetyn, hylätyn ja petetyn osa ei ole auvoinen.

Olo on likainen. Huijattu. Niin minun kuin F:n ja N:n. Ehkä jonkun muunkin.
R teki kusetuksen. Suuren Puhalluksen. Ja onnistui siinä täydellisesti.

PS.
Kirjoitin, koska se helpottaa. Julkistin, sillä surultani nyt on vaikea kohdata ja puhua….

Back To Top