 |
| aamutakkini ja tuoksuni |
Rakkaus. Opiskelu. Seikkailuhalu. Työ.
NYC, Stockis tai Stadi. Nykyiset lempikaupunkini.
Ekalta riviltä viimeinen ja toiselta riviltä ei mikään.
Tai ehkä pian lisään listaan Malmö.
Duuni, syy muuttoon, sinne minne ei tiennyt edes halunneensa.
R on jo aloittanut kotiutumisen. Minä olen siellä ja täällä.
Meillä on nyt kaksi kotia.
Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa R:n ( hän puhuu kokoajan meidän) Ruotsin kodissa kylässä tai tarkistusmatkalla tai pikkureissulla tai oikeastaan (mielestäni) miehelässä.
R huseerasi. Laittoi aamiaisen, lounaan ja illallisen sekä neuvoi huushollin perussäännöt. Mihin ulkovaatteet, missä pyyhkeet ja jos tarvitset, niin missä ovat sakset, tulitikut, villasukat tai maljakko. Huoneisto on osaksi valmiiksi kalustettu.
Kaikki oli niin ordning och redo.
Mutterikahvipannukin pestiin ja kuivattiin heti, kun plöröt oli kuppeihin kaadettu. Sillalailla. Joo-o, otan esimerkkiä.
Se olen todella minä, se meidän perheen ”mihin mä sen nyt laitoinkaan” –ihminen tai vitsien/parisuhdekirjojen ”jätänsukatmihinsattuu” –tapaus.
Hassua. Ollaan niin kuin kotona, ilman sen oikean kodin askareita, mutta silti niin kuin lomalla. Tosin ilman hotellisiivoojaa.
Nautin, nautin ja nautin. Muistelin omia menneitä asumuksiani.
Olen ollut aupairina eli asunut perheessä, opiskelijasoluissa ja pienessä kommuunissa Ruotsissa, Mantskulla kaksin ja yksikseni niin yksiössä kuin kaksiossa.
P-Haagan yksiö oli suosikkini. No, oli se lapsuudenkotikin.
Oma perheemme on muuttanut kolmasti. Kerran vähän perusteellisemmin eli kaupunkia vaihtaen.
Tosin vastineeksi saimme omakotitalon ja Lillyn. Se oli silloin ehtomme.
Muuto kehä III:sen ulkopuolelle ensin arvelutti, mutta kannatti.
Hyppy Suomen ulkopuolelle tässä iässä hämmentää vielä vähän.
Onneksi ihan mukavalla tavalla.
Ei sitä todellakaan voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Hyvä niin. Ja onneksi tapahtuu.
Tuli maanantai ja R meni töihin. Tein pitkän kävelyretken ja ennen kuin lähdin. Laitoin kakkoskodin paikat kuntoon.
Melkein sen näköiseksi, kuin tullessani.
Jätin näkyville aamutakkini ja vartalovoiteeni.
Näkymättömiin sen, mikä on niiden välissä.
Illalla R soitti, ”Ihanaa kun kävit. Nyt tämä tuntuu kodilta”.
Hymähdin ja kehräsin tyytyväisenä. Ensiviikonloppuna nähdään taas.
Silloin ykköskodissa ja taas seuraavana kakkosessa.
Pääasia, että ollaan yhdessä, samassa kodissa niin usein kuin se on mahdollista.
