Anoppi

Kukkiva Anopinkieli

Miksi Aatamilla ei ollut anoppia?
No, sehän eli paratiisissa.

Anoppivitsejä riittää, mutta miksi yleisimmin vitsin päähenkilöt ovat mies ja vaimon äiti.
Vai onko niin, että miniä-anoppi suhteessa vitsit ovat tosi vähissä.

Eipä tarvitsisi, sillä :

Oi, jospa olisin kahden pienen pojan äiti, niin…

Heitä hellisin, tunteita vaalisin, omatoimiseksi opastaisin ja toista ihmistä (tai elollista) arvostavaksi kasvattaisin.
Yksin tai yhdessä, tee parhaasi aina,
kaveria auta, jaa, jos muu ei auta.
Mielipiteitä kuuntelisin, kannustaisin uskaltamaan, itsensä ylittämään.

Oi, jospa olisin kahden nuorukaisen äiti, niin…

Heitä kehuisin, no ehkä tukkaa vähän ojentaisin.
Siisteydestä paasaisin, hymystä muistuttaisin ja luontevuutta korostaisin.
Jos olet erilainen,
siis kun toinen on toisenlainen, muista, samat ovat tunteet, niin ihon kuin mielen juonteet.
Sattuu, kun liikaa painaa, kirvelee, jos mielen pahoittaa.
Arvosta, älä arvostele ja muista kaksi tärkeää sanaa; kiitos ja anteeksi.
Käytä niitä, mutta älä tuhlaa, sillä silloin olet narri eikä usko sua kukaan.

Oi, jospa olisin kahden miehen äiti ja kahden miniän anoppi, niin…

Pojistani irti päästäisin ja heille sanoisin; on aika äidistä otetta hellittää ja katse kiinnittää, häneen, omaan rakkaimpaan.
Kulkisin vieressä, likellä, jos pyydettäisiin,
muuten kauempana, näkymättömissä, taivaanrannan takana.
Hyväksyisin valintansa, erilaiset..hmm..kyllä vaan en vahingolliset.
Heille aikuisenmiehen, isän roolin soisin, hyvän, itsenäisen  elämän toivoisin.

Miniääni ymmärtäisin, en soimaisi, en vertailisi vaan silmäni aukaisisin myös oman pojan miehuudelle ja k-a-i-k-i-l-l-e  luonteenpiirteille.
Itseäni en korostaisi, minä –lausetta välttäisin ja perheeseeni ottaisin,
enkä vieraaksi tai ei-toivotuksi jättäisi.
Mieltäni tuulettaisin, uusille vuonoille virtaisin, avoimesti, nöyrästi ja luottavaisesti.
Olisin läsnä, vaan en paikalla, siellä jossain, tarpeen tullessa, en virtahepona olohuoneessa.

Ja jos viisaudessani onnistuisin, pojistani aikamiehet kasvattaa
ja omaa rooliani muuttaa, uskoisin, että te, miniäni,
mukaanne elämäänne ottaisitte, samaa miestä rakastamaan.

JOS minulla olisi  poika,
olisin takuuvarmasti ainutlaatuinen, ikimuistoinen, vertaansa vailla oleva, mielettömän fantastinen ja lämminhenkinen anoppi.

Ai, että jossittelu on ihanaa.

Olen F:n ja N:n ihan tavallinen äiti.
Kahden toivotun, rakastetun ja niin erilaisen likkalapsen mamma ja hienon miehen vaimo.

Vakaa aikomukseni on kumota anoppivitsit ja olla ihastuttavan miellyttävä(n) vaimon  äiti.

Sydämessäni toivon heille tuota ihmeellistä huippuanoppia.