Huippua

”Mun serkun maalla on ihanaa. Mulla on siellä kaikenlaisia vesileluja.”, nainen A.
”Ai”, nainen B.
” Joo, mä niin tykkään uida ja olla vedessä. Olen siellä usein kylässä.”, nainen A.
” Kiva”, nainen B.
” Mulla on kellukkeet, rengas ja sellainen vaahtomuovipötkylä.”, nainen A.
” Hmm..”, nyökkäsi nainen B.
” Ihaninta on kuitenkin uimapatja missä lekotella tai ehkä snorklaaminen.”, nainen A.
” Olet sä kokeillut vesihiihtoa?”, nainen B.
” En, en ole”, nainen A.
” Se on ihanaa. Mä olen siinä aika haka. Pääsin kerran ylös ja tein kierroksen. Kuule, kokeilisit”, jatkoi nainen B.

Keskustelu on napattu stadikalta kahdelta vähän yli 7-kymppiseltä vesijuoksijalta.
Pientä nokittelua, hyvässä hengessä, mutta parasta oli toisen ilo onnistumisestaan.
Ihania mummeleita.

Surffaus. Vaikeaa?? Ei minulle, vastaisin tänään, en vielä viikko sitten.
Pysyn laudalla, nautin vienosta tuulesta ja pulleasta purjeesta.
Pääsin sinne, kauas. Se oli huikeaa.

Tästä on aikaa, mutta miksi heitin hukkaan sen, että onnistuin vaan olen useimmiten
muistellut paluumatkaa.
Kädet väsyi, polskahdin, kastuin ja matka kesti. Tuli kylmäkin.
Det var det.

Kaveri surffasi hienosti molempiin suuntiin.
Kehuin ja kaveri tykkäsi. Osaan olla  iloinen toisen puolesta.
Jo silloin ja vielä tänäänkin.

Se, jos mikään, on aika huippua, jos siinä olet haka.

Aurinkoista heinäkuuta.