skip to Main Content

Superlatiivi

I love music. Sanat ovat meidän neitokaiselta, nuorimmaiselta, 16 -vuotiaalta.
Niin teiniä. Silloin kaikki on superlatiivia. Siis mahtava, härligt, awesome, hirveä, yököttävä ja kyse voi olla mausta, ulkonäöstä tai elämyksestä. Aikuisen mielestä usein, ei siis mistään, mutta teinin näkemys on toinen. Ruokalaji, hiukset, sää. Verbeillä sama juttu. Love, hata, inhota, oksettaa ja länsimaisen nykyteinin yleisolotila; mä en voi elää ilman sitä! Minun aikanani jatkettiin; kaikilla muillakin on! Se argumentti taitaa olla jo mennyttä tai se on jo niin itsestään selvyys, ettei sitä enää käytetä.
Meidän neitokainen ei niin kauheasti näitä viljele, sopivasti, mutta ehdottomuus on vahvasti valloillaan. Vääryys ahdistaa, epäoikeudenmukaisuus suututtaa ja kyseenalaistaminen orastaa. Maailmankuva kehittyy ja omakuva vahvistuu. Ja voi sitä pulputusta. Hei arvaa, on usein aloitus ja jatkossa tunnekielen, ruotsin, ilmaisuja, joita mamman kielelle käännän. Kuuntelen, nyökytän, käännän, ihmettelen, samaistun ja vain olen. Otatko leipää, entä kaakaota, sanon väliin ja nautin näistä hetkistä. Tunnen itseni tärkeäksi, tilanteen päähenkilöksi. Olenhan kohde, jolle puhellaan.
Nuorimmaisen kanssa on toisenlaista kuin esikoisen. Meidän tytöt ovat niin erilaisia tai toisaalta samanlaisia, siis omanlaisiaan. Rakkaita. Vanhemmalta eli F:ltä olen vaatinut ja odottanut enemmän. Myönnän. Jälkimmäinen tulee peesissä. Meidän neito on toimija ja osallistuja. Ohjat käsissä, jos meitä pyydetään lastenvahdiksi, nyt Lillyn hoidossa ensimmäisenä auttamassa ja kauppaan lähdettäessä muistaa ”iki” kassit. Milloin mennään taas balettiin/teatteriin/musikaaliin?, on mammalle aina mieluinen kysymys. Toisaalta, R loistaa, kun kysymys koskee lätkämatsia. Win-Win tilanne.
Mutta autossa, me kaksi matkalla stadiin tai stadista, meidän neitokainen todella vapautuu. Minä ajan, mutta tytär hallitsee tilan. Jos hän nukkuu, on hiljaista. Jos hän ei nuku, soi radio/cd ja heleä teinin ääni. Fun, Milo, Chris Medina ……. ja One Direction.
Mamma, kuka on sun suosikki? Musta Harry on ihana!.
Just, just…poikabändit ei ole ihan mamman sydäntä lähellä. Ei edes New Kids on the Block ollut. Vilkaisu tyttäreen, joka aloitta hitaan, tunteikkaan poikabiisin ”Little things”.  Silloin mamma muuttuu teiniksi ja sanoo ääneen ” I love Simon Cowell”. Hän kokosi bändin One Direction.
Tästä eteenpäin kutsun meidän neitokaista kirjaimella N.
Back To Top