Sain lapsuudenkodissani valita 18v lahjaksi joko ajokortin tai kesäisen kielikurssin. Veljet valitsivat kortin, minä toisin. Oman ajokorttini suoritin 25 vuotiaana. Ekalla. Oma moka, bussiin peräänajo 30 vuotiaana. Lainabilika. Oman auton sain 40 vuotiaana. Käytettynä. Suhteeni autoiluun on ollut aina ristiriitainen. Vauhdista en välitä, mutta nopeudesta kyllä. Välimatkoihin ei saa tuhraantua tuhottomasti aikaa.
Minulle ei ole väliä onko kulkuvälineeni uusi vai vanha, tai minkä värinen tai ns. herkut, kunhan toimii silloin kun tarvitaan. Taidan olla poikkeus, en harvinainen, mutta vähemmistöä. Vieläkin tapaa skannaajia, siis näitä “mikä auto sulla on”ja jatkoa “ahaa, joo, aijaa” ja loppu “siis, se on tosi magee” tai “no, sehän on ihan kiva”. Ihmisarvo auton mukaan. Tosin nykyään vähemmistöä tämäkin. Autoilu herättää silti useissa tunteita ja kiinnostusta. Vuosia sitten ajelin R:n uudella työsuhdeautolla. Oli ne päivät, kun tunsin itseni hhmm…mieleenpainuvaksi. Sain lisäpontta maanteillä. Katseita riitti. Kehaisin R:lle. Vaihda auto omaasi, tuli vastaus. Katseet loppuivat. Niinpä. Taas katsellaan ja tiedän tasan mitä. Vaihdatin keväällä nastarenkaat kesäisiin. Nyt kun ne vaihdettiin takaisin, niin jotain puuttui. Ajelen “alasti”. Siis ilman pölykapseleita. Siis niitä, mitkä on siinä renkaan keskellä. Who cares?? No, meidän tytöt.
Auto on kyllä rikastuttanut elämääni. Tai sen ansiosta syntyneet pikku tapahtumat sekä tietysti se on helpottanut arkea. Työmatkat sujuivat sutjakkaasti ja matka stadiin taittuu vaivattomasti. Säästyy aikaa, vaivaa ja on vapautta. On myös valittua sosialisuutta. Sisätiloissa, mm. vakio mimmit Hangonreissulla ja ulkotiloissa…..seura on vaihdellut, tilanteesta riippuen. Pari kertaa, eri autoilla, on bensa loppunut. Toinen moottoritiellä ja toinen, vieläkin hirvittää, just Leppävaaran tunnelin ulkopuolella. Kummallakin kerralla apu tuli alle 15min, niin kuin silloin, kun jäin liikennevaloihin. Joku vaihdevaijeri oli katkennut. Kerran huoltoaseman parkkiksella peruutin toisen auton puskuriin. Ev.lut kasvatuksen saaneena, menin kuppilaan ilmoittautumaan ja vahingon saaja sanoi minun olleen niin rehellinen, että jääköön asia siihen. Hänellä oli laina-auto. Tänään kisahallinparkkiksella putsasin autoani ja paikkaani odottava naishenkilö lapio lumiauran tekemää lumivallia. Naurettin, ihailin lapparia ja kiiteltiin toisiamme.
Nyt meidän tytöt ovat tai toinen lähestyy ajokortti -ikää. Nuorempi odottaa innokkaasti ja vanhempi epäröiden. Ajokortti on tarpeellinen, sanon minä. Vanhempikin sen suorittaa, kun kerran saa. Hyvä.
Opettele ajamaan, harjoittele ja omaksu hyvä, sosiaalinen liikennekulttuuri. Mamman neuvo. Ja auto. Se on hyvä renki. Sinä olet elämäsi isäntä, vaikka ilman autoa. Harkitsen rengistä luopumista.
